Search
Close this search box.

Malva

Moikka!

Mun nimi on Malva. Mä vietin mun elämäni ensimmäiset vuodet kavereitteni kanssa luonnon helmassa. Viime syyskuussa meidät kuitenkin otettiin ihmisten toimesta kiinni. Kiinni jääminen ja ihmisten kohtaaminen tuntui musta todella pelottavalta ja siksi käyttäydyin ensin melko aggressiivisestikin. Näin myöhemmin ajatellen, kiinni jääminen oli mun kannalta pelkästään vaan hyvä juttu! Ensinnäkin mun korvia kutitti silloin syksyllä ihan hirveesti! Ihmiset vei mua lääkäriin ja hoiti mun terveysasiat kuntoon. Toiseksi nyt mulla on lämmin ja turvallinen paikka olla. Ja mikä parasta, ruokaa saa säännöllisesti ja riittävästi!

Mä oon nyt ollut lokakuusta saakka ensikodissa totuttelemassa ihmisiin. Mua edelleen pelottaa jonkin verran noi ihmiset. Ne haluis kovasti koskettaa mua, mut mä meen mieluummin karkuun. Tykkään kuitenkin seurailla kauempaa, mitä ihmiset puuhaa. Ja jos mun vieressä heilutetaan lelukeppiä, innostun melko usein sillä leikkimään. Yölläkin on kiva leikkiä, kun silloin noi ihmiset yleensä vaan nukkuu.

Mä rakastan ruokaa ja syömistä! Oon jo opetellut menemään keittiöön odottelemaan ruoka-aikaan. Oon myös huomannut, että miukumalla voi saada hieman lisää ruokaa tai herkkuja. Muutaman kerran mun on tehnyt mieli mennä jopa vähän puskemaan ihmisten jalkoja, kun ne laittaa mulle ruokaa. Vielä en oo kuitenkaan uskaltanut. Ehkä vielä joku päivä uskallan. Noi ihmiset on myös koittaneet antaa mulle kädestä herkkuja. Sen mä uskallan yleensä jo ottaakin, mutta välillä pelko valtaa mielen ja huitaisen herkun tassullani. Tällöin ihminen yleensä älähtää, kun en mä osaa pitää kynsiäni piilossa. Oon myös joitakin kertoja ahminut ruokani niin vauhdilla, että se on tullut samantien ylös.

Toi mun ensikotimamma on sanonut, etten mä voi jäädä tähän kotiin loppuelämäkseni, vaan mun pitää löytää ihan oma koti. Mun ei kyllä kannata muuttaa sellaiseen kotiin, jossa on pieniä lapsia. En oo myöskään koskaan tainnut nähdä koiraa, joten en tiedä miten mä niiden kanssa pärjäisin. Kissakaverista toki vois olla mulle seuraa! Mä toivon mun tulevalta kodilta paljon aikaa ja kärsivällisyyttä mun kanssa! Haluaisin nimittäin vielä joskus saada täydellisen luottamuksen ihmiseen!

Terveisin Malva

 

Vastaathan hakemuksessa ainakin näihin kysymyksiin:
– Kissa on pitkäaikainen kumppani (jopa 20 vuotta). Oletko varautunut myös taloudellisesti kissan säännöllisiin terveystarkastuksiin sen loppuelämän ajaksi?
– Kun reissaat tai sairastat, lyhyt- tai pitkäaikaisesti, onko kissalle hoitaja mietittynä?
– Järjestyykö kodista ikioma paikka, missä kissa saa nukkua ja olla omassa rauhassa?
– Millainen perhe (ihmiset, toiset eläimet), koti ja elämänrytmi kissaa odottaisi luonanne?

Ota yhteyttä

Muita kodinetsijöitä:

Auta meitä auttamaan

Ota kissa vain steriloituna tai kastroituna ja vastuullisesta lähteestä. Jokainen kissa ansaitsee hyvän ja turvallisen elämän. Ethän ota kesäkissaa, etkä hylkää kun kiinnostus lopahtaa. Ajattele kun sitoudut – kissat ovat pitkäikäinen hankinta. Uskalla rakastaa.