fbpx

marianne

KISSAPOPULAATIOT

40 vuotta sitten KKY puursi Tampereen ainoana kissoja auttavana yhdistyksenä. Kissoja korjattiin suoraan kaupunkialueelta talteen.  Kunnallisista löytölöistä, jotka astuivat kuvaan 1990-luvulla, löytyi kadonneille lemmikeille sijoituspaikka, ja yhdistys huokasi helpotuksesta. Vähitellen on kumminkin karu totuus paljastunut:  arvion mukaan Suomessa on heitteillä 20 000 kissaa, osa hylättyjä, mutta valtaosa populaatioina – laumoina, joista kukaan ei pidä huolta.

Kissapopulaatioita ei suinkaan ole vain maaseudulla tyhjentyneiden navetoiden nurkissa ja ladoissa; myös kaupungeissa pientaloalueilla kuljeskelee ei-kenenkään kissoja. Kissoja on myös sisäpopulaationa rivi- ja kerrostaloissa. Vaikka tällainen sisäpopulaatio on näkymätön, se useimmiten huomataan hajuhaitan perusteella. Kissapopulaatioiden määrä on kasvussa, ja niihin saattaa liittyä monenlaisia eläinsuojelurikoksia.

Valtaosa KKY:n kissoista tulee nykyään populaatioista.

Jokaisen populaation alkuna on leikkauttamaton kissa. Kun kissojen määrä lähenee kymmentä,  harvalla on enää varaa leikkauttaa niitä.  Niinpä lauma jatkaa rivakkaa kasvuaan, ja pian ollaan jopa sadassa yksilössä, jotka kaikki ovat sukua keskenään monessa polvessa.  Siinä vaiheessa kuvaan on tietenkin astunut sisäsiittoisuus.

KKY on osallisena Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen  4k-kampanjassa: Katkaise Kissojen Kurjuuden Kierre https://www.hesy.fi/4k-kampanja/ . HESY lahjoittaa 145-vuotisen toimintansa juhlavuoden kunniaksi jäsenyhdistyksilleen populaatiokissoihin käytettäviä sterilaatioita.  KKY:kin on päässyt lahjoituskohteeksi. Olemme todella kiitollisia HESY:lle tästä kädenojennuksesta!

Tässä eivät kuitenkaan ole kaikki kustannukset, joita populaatiokissoista koituu.  Elinkelpoisten kissojen kuntoutusaika yhdistyksellä on pitkä.  Kissat ovat lähtökohtaisesti nähneet nälkää jo emon kohdussa, puutoksia on syntynyt, ja miltei aina joudutaan hoitamaan kissojen suu ja hampaat. Myös tappeluissa herkästi tarttuva FIV testataan kaikilta, koska virus vaikuttaa kodinvalintaan. Testauskustannusten lisäksi tulevat normaalit rokotus-, sirutus- ja ruokakulut. Rankka elämä on jättänyt jälkensä myös kissan mieleen, ja luottamuksen voittaminen vie aikaa.  Lopullinen luottamus syntyy usein vasta uudessa kodissa, ja pelokkaasta suhisijasta kehkeytyy ihmistä rakastava puskija.

Varoja siis tarvitaan, jotta saamme nämä viiksiniekat uuden elämän alkuun. Auta meitä auttamaan! Nopeimmin lahjoitat suoraan keräystilillemme FI93 5730 0820 3289 34, viestiksi Apua kissoille. Nyt on käytössä myös MobilePay -numero 67708. Keräyslupamme numero on RA/2019/1078 (Sisä-Suomen poliisilaitos), ja se kattaa myös nettivetoomukset.

Jos tiedossasi on populaatio, alkava tai pitkään mittaan päässyt, ilmoita siitä valvontaeläinlääkärille (Tampereella p. 040 180 6191).  Voit ottaa yhteyttä myös meihin https://kky-ry.fi/yhdistys/yhteystiedot/. Yritetään yhdessä!

Avoimet ovet 8.8. klo 12-16

Kansainvälisen kissanpäivän kunniaksi pidämme avoimet ovet-tapahtuman toimitilallamme!
Paikan päällä tarjolla
– Ihanat koteja etsivät kissamme
– Kahvio, jossa sekä suolaista että makeaa
– Onnenpyörä josta voit voittaa kannatustuotteita!
Tervetuloa moikkaamaan kissojamme lauantaina osoitteeseen Jurvalankatu 2 LT 2, 33300 Tampere.

Kiitos Peten Koiratarvike!

Kiitos ruokakeräysmahdollisuudesta! Kylläiset katastrofiyhdistyksen kisset kiittävät! 🙂

Tiestikö muuten että meillä (KKY ry) on nyt myös PYSYVÄ KERÄYS Pirkkalan Peten Koiratarvikkeessa? <3

Auta nälkäisiä kissoja pudottamalla pussukka lootaan 🙂 kiitoksena saatat kuulla tuulen mukana kantautuvan hurina-aallon <3

 

Siirry Peten Koiratarvike sivustolle.

Toimija esittäytyy

Tervehdys kaikille! Täällä Tarja Sahimäki-Toivonen Ylöjärven Kyöstilän kylästä kirjoittaa teille pienen jutun. 

Edellisen kerran olen ollut hallituksessa ja tehnyt Katti-Mattia joskus 1980-90 luvun taitteessa. Se oli semmoista leikkaa, liimaa -puuhaa,  ja kirjoitin vanhalla kirjoituskoneella, sähköinen ja hieno oli kylläkin. Mieheni piirteli ja jäsenet lähettelivät kivasti postia. Sitten kun lapsia syntyi ja taloa rakennettiin, niin oli pakko lyödä hanskat tiskiin. Nyt ovat lapset lentäneet pesästä, ja tilaa on kissoillekin.. Onhan siinä hommaa siivouksessa ja muussakin mikä tulee sitten kissankarvojen ja hiekan muodossa, mutta kyllä ne pyöreät silmät ja kujerrus palkitsevat kaiken. Nauraa on saanut kun tekevät kepposia toisilleen ja se tunne, kun tulee päivä, kun antaakin silittää tai ottaa syliin.

Palasin siis jälleen viime vuoden lopulla toimimaan auttaakseni kodittomia kissoja. Elokuun lopulla tytärtäni pyydettiin auttamaan loukutuksessa. Eräs jo ennestään harmaita hiuksia aiheuttanut vanhempi mies ilmoitti, että hänen pihallaan oli taas liikaa kissoja, joita hänen koiransa syö. Kaksi kertaa loukutettiin, jolloin minulle saapui Lenaksi ristimäni pieni suloinen punavalkoinen nappisilmä kahden pentunsa kanssa. Ninni-tyttö on pienempi kuin veljensä, mutta emonansa näyttävät molemmat Lenaa pitävän. Kolmannella kerralla tyttäreni sai mukaansa valvovan eläinlääkärin ja poliisin. Irti pihassa elävä koira todettiin niin sairaaksi, aliravituksi ja aggressiiviseksi, että se päätettiin päästää kärsimyksistä. Samalla toinen koti otti hoitaakseen vielä viisi pientä pentua, jotka kiinni saatiin. Peräkammari on nyt järjestelty uuteen kissamaiseen tyyliin, kolme pissakoppaa, kaksi kiipeilypuuta ja kaikenlaisia laatikoita ja sopukoita.

Näiden kanssa on sitten sattunut ja tapahtunut. Liekö ensikertalaisen osaamattomuutta vai huonoa tuuria. Ensin Lena pelästyi nuohoojan kovaäänistä imuria ja hävisi päiväksi. Suuretsintöjen päätteeksi mieheni peilin avulla löysi sen löylyhuoneen seinän välistä. Kissa oli jäänyt jumiin kulmatilaan, ja mieheni joutui purkamaan seinää, jotta sai Lenan pois. Lena oli tosi pelokas ja säpsähti vähästäkin. Pennut kesyyntyivät jo hyvällä vauhdilla, mutta sitten jostain tuli ensin Ninnille silmätulehdus. Kun huomasin Repenkin silmän alkavan rähmiä, aloitettiin sekä suun kautta Herpes-virukseen tarkoitettu lääkitys että silmätipat useasti päivässä. Ninnin jouduin laittamaan pariksi viikoksi isoon häkkiin olohuoneeseemme, jotta pystyin lääkitsemään. Oli siellä kaikki mukavuudet: pieni kiipeilypuu, oma wc, lepokoppa, lelut ja ruokailupaikka. Iltaisin leikitettiin verkon läpi, ja telkkarissa lintuvideot pyörivät aamusta iltaan. Työni pystyin järjestelemään niin, että lääkitys sujui. Rankkaa aikaa oli, mutta molemmat tervehtyivät ja lähtivät vappuviikolla omaan kotiin yhdessä. Ninni minua pelkäsi, kun sitä lääkitsin, vaikkakin antoi hyvin hoitaa; Repe on taas kova juttelemaan ja pian sain jo syliin.

Eipä silti, itselläni on kolme omaa kissaa, ja vain yksi on sylissä, yöllä kyllä tyynyllä harmiksi asti. Nemo kun on tuollainen kuusikiloinen 14- vuotias ukkeli jo.

Nelivuotias kirveen alta pelastettu Misu ei myöskään ole sylissä, mutta vieressä nukkuu. Kolmas kissani on kuusivarpainen isoilla sivutorahampailla varustettu Nala-tyttö. Nala on kahdeksan vuotta sitten yhdistykseltämme otettu. Asui tyttäreni luona maalla ja ulkoili. Kun muuttivat taloon, jossa ulkoilu ei ollut enää mahdollista, alkoivat kissakaverit kiusaamaan Nalaa. Nyt se asuu kanssamme Ylöjärven maalaismaisemissa. Ulos en ole vielä päästänyt, mutta katsotaan kesällä sitten. Täällä ei ole juurikaan liikennettä, mutta on joskus ollut supikoiria ja naapurin koira, joka on jo kerran Nemo-ukkelin kimppuun käynyt.  Vesirotat pysyvät pyydystyksellä hillityissä rajoissa, ja tuolla pihassa niitä lojuu milloin missäkin.

Rakkaimman kuusivuotiaan pitkäkarvaisen, täysmustan poikakissani Pikin jouduin saattamaan sateenkaarisillalle, kun keksimme tyttäreni kanssa, että hänellä oli imusolmukesyöpä (lymfooma). Olimme jo kolme kertaa käyneet eläinlääkärissä, ja oli vain alustava epäily kasvaimesta. Tutkimus- ja koepalanottopäivänä soitin, että vaihdetaan hoito eutanasiaan. Tässä sairaudessa kissa voi saada sisäistä verenvuotoa ja tuskaisen kuoleman sinun ollessasi täysin kykenemätön toista auttamaan. Tiesin, että nyt on lähtö lähellä, kun ei edellisenä yönä tullut enää nukkumaan tyynylle pääni päälle tassu minun käteeni. Joka ikinen ilta kävimme yhdessä iltapesulla ja menimme yhdessä nukkumaan. Viisas kissa, avasi ovet, nouti tavaroita, istui ja antoi tassua. Pudotteli lattialle tavaroita tassulla, jos ei pyyntöihin suostuttu. Ymmärsi mielestäni puhettani. Leimautui minuun niin vahvasti, kun Pikin tullessa olin 11 kuukautta sairaslomalla.  Tyttäreni sen pienen mustan möykyn pelasti lampaiden joukosta.  Istui olkapäälläni kuin orava, kun tein kotitöitä. Kaipaus on vieläkin ihan valtava. Nukkuu nyt vieressäni tuhkattuna hienossa mustassa kulhossa.

Minulla on ollut aina kissoja ja ne ovat eläneet jopa yli kaksikymmentävuotiaiksi vaikka ovat täällä maaseudulla ulkoilleetkin. Ensikotina siis toimin, ja sisarukset Tiuhti ja Viuhti muuttivat jo alkuvuodesta ensikodistani omaan kotiin tähän lähelle. Kerran olen jo käynyt vierailulla. Hekin ovat jo kesyyntymässä. Perhe tietää, miten toimia: turvallisissa oloissa leikin varjolla kissat edistyvät.

Vähän minua huolettaa kauanko yhdistyksen rahat riittävät, kun tuntuvat nuo eläinlääkärikäynnit olevan aika hintavia. Jos on ideoita, ottakaa rohkeasti yhteyttä. Yritän osaltani keksiä kivoja tuotteita myyntiin. Meinaa vaan tuo vuorotyö haitata tätä vapaaehtoistyötä. No, yritetään olla ahkeria ja pelastaa ihania kissoja, jotta nämä saisivat oman rakkaan perheen, joka huolehtisi.

Populaatiot – Kuinka arkajalka kesytetään

Ensimmäinen puoli vuotta Ykän kanssa

Ykä muutti mulle asumaan aluksi ensikotilaisena 2.heinäkuuta 2018 KKY:n toimitilalta.  Ykä oli tuolloin TODELLA pelokas ja säikky. Ykä oli elellyt sisaruksensa ja äitinsä kanssa käytännössä katsoen heitteillä ulkona eikä saanut kunnollista huolenpitoa ja rakkautta. Ikää oli tuolloin vähän yli vuosi. Täysin terve, leikattu, rokotettu ja sirutettu.  Superarkuutensa ja haasteellisuutensa tähden arvelin, että Ykä tulisi olemaan minulla pidemmän aikaa ensikotilaisena, koska arat kissat eivät ole kovin suosittuja adoptioehdokkaita.

Ykä tuotiin mulle puisessa pömpelissä, koska sitä ei saatu toimitilalla mitenkään kantokoppaan. Kyseinen pömpeli on pysynyt Ykälle koko ajan turvasatamana niinkin kauheille hirviöille kuin imuri ja vieraat ihmiset.

Ykä oleili aluksi täysin piilossa. Ensimmäiset kaksi päivää se ei tullut pömpelistään paitsi yöllä syömään. Kun se vihdoin uskaltautui ulos, se juoksi heti työpöydän vetolaatikkojen alle piiloon. Paikka pysyi turvapaikkana niin tiiviisti, että kaksi viikkoa tuntui siltä kuin koko kissaa ei olisi. Tosin ruoka hävisi yön aikana. Laitoin piilon suulle päivisin vesikipon ja kuivaruokaa.  Hetken päästä kuului hyvin vaimea rouskutus.

14.heinäkuuta Ykä ei enää katsonut minua niin pelokkaasti, kun asetin ruoan sille piilon suulle, vaikka varmasti epäilytti edelleen. Alussa välillä sihisi, mutta ei raapinut. Pian kuitenkin oppi, että mun käteni tarkoittaa ruoan saamista.

29. heinäkuuta laitoin Ykän piilolta kuivaruokaa ketjussa poispäin. Puolen tunnin päästä kävin katsomassa: kaikki oli syöty ja takaisin piiloon palattu. Tein kiipeilytelineen päälle teltan vanhasta lakanasta, jotta Ykä uskaltaisi käydä siellä raapimassa raapimispuuta.

13.elokuuta nukuin muutaman yön lattialla kissan vuoksi. Tämä siksi, että molemmat nukuttaisiin samalla tasolla ja meillä olisi suora näköyhteys toisiimme. Tämä toimikin hyvin, sillä Ykä pari kertaa tyytyväisenä nukkui päivällä, kun lepertelin sille jotain aikani. Edelleen pysytteli sohvan takana tai kiipeilypuun suojissa, mutta osoitti usein silmillään luottamusta, kun näki minut.  Pelottavaan imuriin Ykä pääsi myös noihin aikoihin ensimmäistä kertaa tutustumaan.

20.elokuuta Oli jokseenkin huvittavaa, että Ykä nosti heti päätään piilostaan, kun asunnosta kuului pienikin ääni, mutta kun väestöhälytin alkoi soida klo 12, Ykä vain jatkoi nukkumistaan. Ykä ehkä ajatteli : ”Turha nousta ylös, jos maailmanloppu alkaa.  Parempi nauttia viimeisistä nokosista vielä kun voi.” Tuolloin myös huomasin ensimmäisiä merkkejä, että Ykä ei stressaa niin paljoa enää. Karvoja ei putoillut niin paljoa kuin alussa.  Ruoka maistui erittäin hyvin.  Ihan sama, mitä oli tarjolla.

9.syyskuuta Ykä on kesyyntynyt reilun kahden kuukauden aikana jo huimasti. Illalla sain tulla alle puolen metrin päähän siitä, kun se söi. Sähiseminen vähentyi, kun tarjosin kuivaruokaa piilopaikan edustalle. Lisäksi Ykä alkoi tutkia paikkoja myös minun hereillä ollessani. Ennen se tapahtui vain öisin. Se ei enää juossut heti ensimmäisenä piiloon, vaan jäi tarkkailemaan tilannetta. Ykä myös alkoi tykätä seurata mun kokkailua ja etäisesti/varovasti nuuhkia kaikkia ainesosia, mitä sille näytin.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo tehdä ilmoitus KKY:n sivuille Ykästä, mutta en halunnut, sillä olin jo niin kiintynyt Ykään. Lisäksi en uskonut, että monikaan jaksaisi nähdä yhtä paljon vaivaa Ykän eteen. Olen nähnyt ja tavannut vaikka minkälaista lemmikin omistajaa, joten tiedän kokemuksesta, miten piittaamattomia osa ihmisistä on lemmikistä huolehtiessaan. Ainoa, mikä mietitytti, oli se, onko mulla varmasti varaa ylläpitää kissaa.

16.lokakuuta adoptoin Ykän itselleni.  Kävin KKY:n toimitilalla allekirjoittamassa paperit ja moikkaamassa kodittomia kisuja. Olin niin onnellinen tuosta päätöksestä ja olen sitä edelleen. Meidän kummankin puolesta.

17.lokakuuta OMG! En ole ennen nähnyt livenä, että näin tapahtuu, mutta Ykä katsoi itseänsä lattialle siirretystä peilistä ja koetti saada tämä vieraan kissan kiinni peilin takaa. Tämän jälkeen Ykän lempiharrastus oli itsensä ihailu peilistä.

29.lokakuuta leikittiin Ykän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä.

6.marraskuuta Ykä sai pakkomielteen päästä ohitseni eteiseen, vaikka vakiopiilopaikka ja kaikki tarvikkeet olivat ihan sen takana. Aikansa kierreltyään se uskaltautui lopulta luimaisemaan nopeasti ohi minusta. Eteisessä hieman murisi, mutta huomasi nopeasti, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan ja että edelleen se ihminen vaan istuu tuossa paikallaan. Olen niin iloinen, että Ykä rohkaistui yrittämään.

8. marraskuuta huomasin, että Ykä tuhisee nukkuessaan niin lujaa, että se kuuluu tuolta piilopaikasta kylppäriin saakka.  Sitten se tuhisee aina hassusti ollessaan tyytyväinen. Cute!

22.marraskuuta Aina märkäruokaa syödessä Ykän pitää ronkkia ruoka paloina pois kiposta ennen kuin sen voi syödä lattialta. Ei tässä muuten mitään, mutta keittiön maton tämä prosessi onnistuu aika lahjakkaasti sotkemaan.

Välillä kesken leikin Ykä alkaa jahtaamaan omaa häntäänsä. Ensin pyöritään itsensä ympäri ja lopulta kellahdetaan maahan tai syöksytään puoliksi maton alle.

Viimein Ykä on alkanut tunnistamaan äänistä, milloin avaan juuri hänelle tarkoitetun vetolaatikon keittiössä. Vilkkaasti tullaan kuikuilemaan, josko sitä saisi taas ruokaa tai herkkuja. Hän myös purisee aina ruokaa kippoon laittaessa. Se ei varsinaisesti kuulosta kehräämiseltä, mutta tyytyväiseltä se silti kuulostaa.

24.marraskuuta rapsutin Ykää lelulla eka kertaa kunnolla. Sähisi aluksi lelulle, mutta sitten huomasi, ettei se teekään mitään kamalaa, ja antoi rapsuttaa. Ykä siis sähisee aina kaikille uusille esineille, vaikka viiden minuutin päästä leikkii samaisella esineellä ihan onnessaan.

26.joulukuuta rapsutin Ykää lelulla, kuten aina ennenkin.  Tällä kertaa Ykä katsoi poispäin minusta, ja päätin kokeilla varovasti rapsutella sitä kädellä.  Onnistui! Ykä ei tiedä, että se oli mun käsi, mutta lasketaan onnistumiseksi… Niin pehmeä turkki hänellä!

Konsertti kissojen hyväksi

ELÄINSUOJELUTEKO

Vuoden 2018 syksyllä Tarvasjoelta tuli toimitilalle pieni populaatio arkoja kissoja. Tarvasjoella  meitä ei unohdettu, vaan kaksikin musiikkitapahtumaa järjestettiin KKY:n hyväksi.  Jälkimmäisestä, joulun aikaan pidetystä konsertista meille saapui seuraava juttu.

Nuoret pianistit konsertoivat kissoille

Satu Luukkosen piano-oppilaat soittivat Liedon Yliskulman koululla jouluisen konsertin kodittomien kissojen hyväksi.

Pianonsoiton opiskeluun kuuluvat harjoittelun ja tutkintojen ohella esiintymiset. Liedon seudulla jo merkittävän uran tehnyt soitonopettaja Satu Luukkonen järjesti joulunalusviikolla eläinteemaisen konsertin, jossa esiintyi yksitoista nuorta pianistia Tarvasjoelta, Liedosta ja Turusta.

Luukkonen motivoi soittajiaan esiintymiseen hienovaraisesti. Pienimmät oppilaat ovat totutelleet esiintymisjännitykseen soittamalla ensimmäisen konserttinsa pehmoeläimille. Tällä kertaa joulukonsertissa yhdistyivät kaksi Luukkoselle ja varmasti myös nuorille pianisteille tärkeää asiaa: musiikki ja kodittomien kissojen hyvinvointi. Konsertissa kerättiin vapaaehtoinen avustus Kissojen Katastrofiyhdistyksen hyväksi.

Teemana eläimet

Konsertin alkua odotellessa soittajat keskittyivät omiin suorituksiinsa koulun hämärillä käytävillä. Pientä supinaa kuului. Kaikkien mielestä oli kivaa soittaa kissojen hyväksi.
– Joo, on! totesivat tarvasjokelaiset Saga, Susanna ja Kerttuli.

Konsertissa kuultiin kappaleita kuten Saapasjalkakissa, Kissa ja hiiri, Tarantella ja Perhonen. Illan viimeisinä esityksinä soivat Meritähti ja Merisiili.

Soittajien ja yleisön nauttiessa glögeistä ja joulutortuista Satu Luukkonen kertoi omista kokemuksistaan kodittomien kissojen parissa. Kissapopulaatiot ovat useimmiten leikkaamattomien kotikissojen jälkeläisistä muodostuneita, villiintyneitä kissalaumoja. Ruoan ja suojan puutteen ja usein myös sukusiitoksen vuoksi populaatiokissoilla on tauteja, loisia ja vammoja.

Kun Luukkonen löysi tällaisen populaation, hän päätti pelastaa kissat. Hän törmäsi kuitenkin heti kodittomien kissojen kurjaan tilanteeseen. Erityisesti tänä vuonna niitä on ollut paljon.
– Turun eläinsuojeluyhdistyksen tilat olivat niin täynnä, että he eivät halunneet näitä kissoja ottaa.

Koviakin kokenut kissa voi kasvaa lemmikiksi

Netistä Luukkonen löysi Kissojen katastrofiyhdistyksen, joka hoitaa vapaaehtoisin voimin myös villejä populaatiokissoja. Ne leikkautetaan, lääkitään ja hoidetaan sijaiskodeissa niin kauan, että niille löytyy oma koti ja sitoutunut omistaja. Yhdistys jakaa myös tietoa vastuullisesta kissanhoidosta, jotta leikkaamattomien ja villiintyneiden kissojen määrä ei enää kasvaisi.
– Yhdistyksen Turun tilat olivat täynnä, mutta Tampereella oli tilaa. Loukutimme nämä puolivillit kissat ja kuljetimme ne Tampereelle, Luukkonen kertoi.

Yksi populaation kissoista jäi kuitenkin Tarvasjoelle ja siitä tuli Luukkosen ystävän lemmikki.
– Se sai nimen Lempi. Sanotaan että populaatiokissasta ei tule sylikissaa, mutta Lempistä tuli. Minusta kovia kokeneista kissoista voi tulla parhaita lemmikkejä, Luukkonen pohti.

Joulumieltä kaikille kissoille

Neljällä konsertissa soittaneella pianistilla on kotonaan kissoja. Kaikkien mielestä sopiva lemmikkikissojen määrä on kaksi.
– Toivotaan että kaikki kodittomat kissat saavat jouluksi oman kodin! kuuluivat soittajien terveiset kodittomien kissojen auttajille.

Luukkosella itsellään on kolme kotikissaa. Hän on kerännyt varoja kissojen auttamiseen myös konsertoimalla kansainvälistäkin mainetta niittäneen turkulaisen Aino-kuoron kanssa. Kissojen asia on sydämen asia.
– Jos olisin rikas, perustaisin varmasti kissojen hoitokodin. Mutta nyt yritän auttaa tällä tavalla. Jos kissan ottaa, toivoisin, että otettaisiin koditon kissa! Satu Luukkonen päättää.