Vuoden 2016 viimeistä,  marraskuun sirutusta, juhlisti aivan erityinen tapahtuma : toimitilalla asunut noin kaksivuotias Martti-kissa, joka kuolemantapauksen vuoksi oli menettänyt aiemman kotinsa, sai heti sirutuksen

Hoitorinkimme muistaa vielä ihanan Yrjö-kissan, joka keväällä 2016 tuli toimitilalle Nokialta. Samaan aikaan toimitilalla oli harjoittelija Pauliina, joka kovasti tykästyi Yrjöön – ja Yrjö Pauliinaan.

Mimmihän ei totellut ketään. Aivan sama, mitä kissarouvalle sanoi, uhkea karvapallo vain vyöryi ylitse – yleensä siis lautaselle, jossa oli minun ruokani. Aamuisin olen kirjaimellisesti ottanut Mimmin pois poikani aamiaissämpylän välistä, jonne katti on kinkun perässä tunkenut.

Minulla oli tarkoitus kirjoittaa teille hauska tarina Frankin mielialoista ja koko porukan terapian tarpeesta, mutta kohtalo puuttui peliin. Raskain sydämin minun täytyy kertoa teille, että

Olimme jo kuukausien ajan etsineet sopivaa kissanpentua, kun huomasimme kissojen katastrofiyhdistyksen sivulla Ylöjärvellä sijaiskodissa asustelevan Mikko-pennun. Tiedusteltaessamme mahdollisesta adoptiosta Mikko oli jo löytänyt sopivan kodin.

”-Hei hei kisumisu… onko teillä nyt kaikki.. jaksatko kantaa.. ehdittekö bussiin..” Hyvää loppuelämää jäi vielä toivottamatta, kun Viuhti uusine omistajineen jo lähtikin. Hiljaisuus tuli taloon.

Puolentoista vuoden ensikotimatkani aikana luonani on asunut yhteensä 11 hoitokissaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä kissat ovat olleet arkoja, pelokkaita ja ihmiseen tottumattomia.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, etteivät naapurin kissat ole samaa rotua kuin meidän kissat. Naapurin kissat näet edustavat nisäkäslajia Felis catus, ne siis ovat kotikissoja. Eläintieteilijät eivät tätä vielä tiedä, mutta meillä asuva kissapukuinen porukka edustaa aivan taatusti tämän F. catuksen vielä tuntematonta alalajia.