Jussi ja Asterix

Asterix ja Jussi ovat kaksi mustaa poikakissaa, iältään n. 2 vuotiaita, jotka ehtivät yhteistä kotia. Keltasilmäinen Jussi (vasemmalla) on hyvin ruokamotivoitunut ja uskaltaa tulla ihmisen lähelle ruokailemaan ja leikkimäänkin, kun vähän ehtii tutustua. Asterix (oikealla) taas on vihreäsilmäinen ja huomattavasti kaveriaan varovaisempi, mutta yhtälailla hänetkin saa houkuteltua kädestä ottamaan herkkuja. Molemmilla pojilla on myös vatsapuolella yksilölliset, valkoiset laikut, joten ihan kokomustia kaverukset eivät ole.

Pojat ovat keskenään hyvää pataa, ja touhuavat keskenään silloin, kun ihmisiä ei ole paikalla. Pojat ovat peräisin populaatiosta, ja tottuneet toisten kissojen seuraan. Asuneet ensikodissa viiden muun kissan kanssa, jokseenkin pojilla on oma huoneensa. Molemmat ovat tutustuneet asunnon muihin kissoihin rauhallisesti ja vaikuttavat kohteliailta talon vanhempien kissojen tullessa tervehtimään. Jussi on parivaljakosta uteliaampi ja rohkeampi, ja lähtee ensimmäisenä tutkimaan paikkoja. Asterix pakenee vielä herkästi omaan turvapaikkaan, ja tykkää makoilla korkean kaapin päällä tai kiipeilypuun kolossa. Kun olo on turvallinen, molemmat myös torkkuvat näkyvällä paikalla avoimissakin pesäpaikoissa.

Pojilla ollut myös historiaa vatsavaivojen kanssa, mutta on saatu vatsat tasoitettua ruokavaliolla. Molemmat syövät Dagsmark merkin kuiva- ja märkäruokaa. Muita ruokia on toisinaan tarjoiltu pienissä määrin ilman masuoireilua. Asterix on kaveruksista myös stressiherkempi, jonka takia hänellä on ollut lieviä virtsavaivoja. Lääkehoitoja poika ei kuitenkaan ole tarvinnut, vaan stressitön ympäristö ja hyvä ruoka ja nesteytyksestä huolehtiminen on pitänyt oireilun kurissa.

Molemmat uskaltavat leikkiä ihmisen kanssa, kun alkujännitys hälvenee. Poikien leluilla leikkimistä on myös syytä vahtia, tai antaa heille vain kestäviä leluja, sillä he saattavat repiä lelunsa palasiksi ja pahimmillaan syödä leluista paloja. Energiaa siis näillä panttereilla ainakin riittää! Jussi on rauhallinen, ja antaa hienosti käsitellä ja tutun ihmisen kanssa myös tulee siliteltäväksi. Asterix ei ole antanut kädellä koskea, mutta häntä on alettu totuttaa kosketukseen säädettävän selkärapsuttimen avulla. Asterix saattaa läpsiä käsille jos kärsivällisyys on koetuksella, mutta yleensä vain tuijottaa tuimasti ja väistää, jos ihminen on liian tuttavallinen.

Ehkä rakastava, lempeä koti jossa kissojen tarpeet osataan huomioida, saisi ajan kanssa heidät ymmärtämään myös rapsuttelun merkityksen? Löytyisikö juuri teiltä sopiva koti, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä jatkaa kahden ihanan kollinrontin kesyttelyä kotikissoiksi?

Jos sinulla olisi tarjota Jussille ja Asterixille turvallinen ja rakastava koti, täytä adoptiohakemus huolellisesti. Käsittelemme ja vastaamme vain huolellisesti täytettyihin hakemuksiin.