fbpx

Archives for maaliskuu 2021

Lakialoite eduskuntaan

Kansalaisaloite.fi-palvelussa tuli 9.3.2021 vireille kansalaisaloite ”Kissakriisi hallintaan – kissojen tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta”. Kansalaisaloite pyrkii saamaan valmisteltavaksi lain, jolla rajoittaa kissojen hallitsematonta lisääntymistä ja jolla saattaa kissat tunnistemerkinnän kautta valtakunnalliseen rekisteriin. Kissojen tunnistemerkintä auttaa kadonneiden kissojen päätymistä takaisin omistajalleen ja edistää vastuullista eläimenpitoa. Lisää perusteluja aloitteelle voit lukea kansalaisaloitteen sivulta. KKY ry on vahvasti mukana aloitteen edistämisessä.

Kannatathan lakialoitetta kissan arvon nostamiseksi: leikkautus ja tunnistusmerkintä olisi saatava lakisääteiseksi. Kannatus vaatii vahvan tunnistautumisen.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8176

Mikä on kissan arvo?

Valtakunnallista löytöeläinpäivää vietetään lauantaina 6.3. Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry haluaa kiinnittää huomiota niihin 20 000 kissaan, jotka Suomessa vuosittain hylätään tai ovat vailla kotia.

Jokaisessa kunnassa toimii lain mukaan löytölä, jonne eksyneet lemmikit voi toimittaa ja josta voi tiedustella kadonnutta lemmikkiään. Eniten löytölöihin toimitetaan kissoja, mutta vähiten niitä sieltä kysytään. Niinpä useat löytölät 15 vuorokauden kuluttua etsivät itse uudet kodit kissoille tai pyytävät vapaaehtoisjärjestöjen apua.

KKY ei ole kunnallinen löytölä, mutta autamme tarvittaessa kunnallisia toimijoita kodin löytämiseksi niille, joita kukaan ei ole kaivannut.  Lisäksi jatkuvasti ”löytyy” isoja määriä kissoja, jotka eivät varsinaisesti ole kadonneet minnekään, vaan elävät laumana kaupunkiasunnoissa tai maaseudulla latojen ja kylmenneiden navetoiden nurkissa.  Jos kissojen määrä lähenee sataa, eivät minkään yksittäisen yhdistyksen resurssit riitä vastaanottamaan niitä, vaan on tehtävä yhteistyötä. Tampereen seudullakin näiden kissojen parissa puurtaa puolen tusinaa yhdistystä kissanomistajien tai valvontaeläinlääkäreiden kanssa yhteistyössä.

ARVOSTUS

Miksi kissat ovat yliedustettuina eläinsuojeluväen asiakaskunnassa? Kissan arvostus on edelleen heikko. Kissan saa halvalla tai ilmaiseksi. Siihen ei haluta panostaa tai ottohetkellä ei osata ajatella, että ilmaisesta eläimestä olisi jotain kuluja. Rokotus ja leikkaus saattavat unohtua, eikä kissaa viedä eläinlääkäriin sen sairastuessa.   Leikkaamaton kissa saa kolmekin pentuetta vuodessa.  Jos lauma saa kasvaa, niin muutaman vuoden kuluttua kissat ovat sukua toisilleen monessa polvessa, ja seurauksena on monenlaisia epämuodostumia ja sairauksia. Eutanasia on monesti ainoa auttamiskeino, ja elinkelpoistenkin kuntoon hoitaminen on pitkä prosessi.

Arvosta kissaasi leikkauttamalla se ja huolehtimalla sen terveydestä!

TUNNISTUSMERKINTÄ

Miksi sitten kissat niin harvoin löytävät kotiin kunnallisista löytölöistä? Yllättävän moni ei vieläkään tiedä, mistä kadonnutta kissaa voi kysellä. Onneksi on some, jossa tieto leviää ja jossa neuvoja auliisti jaetaan.

Pirkanmaan kunnallisista löytöeläinpaikoista löydät listan tästä https://kky-ry.fi/kunnalliset-loytoelainpaikat/.

Avainasia on kissan siruttaminen.  Jokaisessa löytölässä ja jokaisella eläinlääkärillä on sirunlukijat, ja jos kissa on sirutettu ja jossakin valtakunnallisessa rekisterissä (Kissaliitto, Turvasiru), omistaja saadaan helposti selville ja karkulainen kotiin. Sirutus on helppo ja halpa toimenpide, joka ei vaadi nukutusta.

KKY kannattaa tunnistusmerkinnän kirjaamista lakiin.  Se on yksi kissan arvostusta lisäävä toimi.

KKY toimii kissojen elinolojen parantamiseksi ja arvostuksen lisäämiseksi. Työ jatkuu.

 

Kuva: Annukka Uitto

FIV kissan adoptio

Halu auttaa oli sekä epäitsekäs että itsekäs motiivi lähteä prosessiin, jonka seurauksena meillä asustaa nyt kaksi FIV-kissaa Onni ja Osku. Oikeastaan ”asustaa” ei ole sopivin verbi – meidän kanssa elää täyspäiväistä elämää kaksi karvaista perheenjäsentä.

Muutettuamme suurempaan kotiin asumaan alkoi aina silloin tällöin ilmoille heitelty ajatus kissasta kanssamme muuttua todellisemmaksi. Ensikotitoimintaa pyörittelimme mielessä hetken, mutta minut tuntien oli aika nopeasti selvää, että todennäköisesti kissasta luopuminen ottaisi joka kerta liian koville. (Luopumisen tuskasta lisää lopussa.) Kodittomia kissoja katsoessa eri yhdistysten nettisivuilta lähtökohtana oli, että iäkkäämpi kissa saisi meiltä loppuelämän kodin. Pennuthan tunnetusti viedään käsistä, mutta seniorit joutuvat usein odottamaan.

Muljahdus

 

Uskooko kohtaloon vai ei, mutta Onnin ja Oskun kuvat ja esittelytekstin nähtyäni sydämessä muljahti, ja se oli sitten menoa. FIV-diagnoosi oli monella kotia etsivällä kissalla, joten siitä oli tullut googlattua tietoa jonkin verran. Nyt googlasimme ajatuksen kanssa kaiken mahdollisen – tosin mikään tieto ei olisi sen sydämen muljahduksen takia enää todennäköisesti muuttanut mitään.  Kirjoitin sähköpostia ensikotiin, kävimme tutustumassa Onniin ja Oskuun – toinen sydämen muljahdus –   ja lopulta he muuttivat meille. Ensikodista saimme paljon tietoa ja neuvoa kaikesta mahdollisesta, sekä ennen adoptiota että sen jälkeenkin, ja kaikesta sai kysyäkin.

Onni ja Osku ovat populaatiotaustaisia, mikä näkyi (ja näkyy) enemmän kuin FIV. Luottamuksen syntyminen on vienyt aikansa, toisella nopeammin ja toisella hitaammin. Sinänsä yhtä tärkeää kuin tietää mikä on FIV, on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä, ettei populaatiotaustainen kissa tule heti (ehkä koskaan) syliin eikä anna välttämättä edes koskea itseensä pitkään aikaan. Tarvitaan aikaa, aikaa ja aikaa. Niitä sydämen muljahduksia tulee kyllä koko ajan sitten enemmän ja enemmän, kun luottamus syntyy ja syvenee. Kissat ovat valloittavia omia persooniaan, ja tällä hetkellä olisi mahdotonta kuvitella kotia ilman heitä.

FIV-kissa ei vaadi päivittäistä lääkitystä. Kissan vointia pitää toki tarkkailla. Usein sanotaan, että stressi pahentaa oireita, mutta mahdollisimman stressitön elinympäristö on mielestäni jokaisen lemmikin oikeus, ei vain FIV-kissan. Emme ole kuitenkaan lopettaneet elämäämme kissojen tultua – terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Entäs ne kustannukset?

 

Lemmikin pitäminen ei ole Suomessa ilmaista. Oma taloudellinen tilanne ja tulevaisuus on hyvä käydä realistisesti läpi ennen kuin hankkii lemmikkiä, oli kyseessä mikä tahansa eläin. Toki myös omaa ajankäyttöä on hyvä miettiä – kukaan ei halua olla jatkuvasti yksin.

Kissan hankkiakseen ei tarvitse olla upporikas. Ei edes FIV-kissan, mutta on hyvä muistaa, että eläinlääkärikäynnit ovat osa FIV-kissan vuosittaista arkea. (Tosin säännöllisiä tarkastuksia suositellaan kaikille kissoille.) Eläinlääkärikulut ovat vieneet tähän mennessä nelinumeroisen summan. Onnilla ja Oskulla – kuten niin monella FIV-positiivisella kissalla – hampaat ovat olleet huonossa kunnossa. Oskulta suurin osa hampaista on poistettu, Onnilla vielä osa on suussa. Hammaskivenpoistossa on käytävä säännöllisesti, ja se niin tarpeellinen hampaiden kotiharjaus voi olla haasteellista populaatiokissan kanssa. Nyt olemme siinä pisteessä, ettei hammasharjaa juosta enää karkuun, ja sillä saa silitellä huulia suun pysyen vielä visusti kiinni. Kissan karies on kultaa, joten jonkinlaisesta puskurista pankkitilillä ei ainakaan haittaa ole.

Kaiken kaikkiaan FIV-kissa ei kuitenkaan ole mikään rahasyöppö. Ruoan täytyy olla laadukasta ja mielellään viljatonta, mutta se ei maksa maltaita. Omistajasta itsestä on kiinni kuinka paljon rahaa laittaa esimerkiksi leluihin – yleensä ne kalleimmat vekottimet ovat vähiten kiinnostavia ainakin meidän perheessä.

Näin sen piti mennä

 

Jokapäiväisessä elämässä FIV ei juurikaan näy. Joinain päivinä sen olemassaolon unohtaa täysin. Joinain päivinä sen muistaa, joinain päivinä se puristaa rintaa. Kun pieni ystävä katsoo ja kurnauttaa tervehdyksen, tulee puskemaan kättä, leikkii raivokkaasti leluoravalla ympäri huonetta tai nukkuu kerällä kaverinsa vieressä, tulee mieleen väkisinkin toive: ”Saisimmepa vielä monta yhteistä vuotta. Tai edes vielä yhden joulun.” FIV on oikeastaan suurin ongelma siitä eteenpäin kun kissaan rakastuu.

Minulle, jolle luopumisen tuska on todellakin tuskaa, koittaa ennemmin tai myöhemmin se hetki, jolloin on jätettävä jäähyväiset. Joku voisi kysyä, miksemme hankkineet tervettä kissanpentua, jolla todennäköisemmin olisi pitkä elämä edessä. Tai miksi hankkia lemmikkiä ollenkaan – säästyisi luopumiselta. Toisaalta aivan kaikkien elämä on arpapeliä, eikä huomisesta tiedä kukaan. Emmekä voi varmuudella tietää mikä lopulta koituu Onnin ja Oskun kohtaloksi – onko se FIV, vanhuus vai jokin muu.

Vaikka tiedän, että sydämeni lahoaa kun jäähyväisten aika koittaa, olen varma, että se kestää. Kaikki miljoonat rakkausmuljahdukset tekevät sydämestä niin vahvan, että se tietää, että tämän kaiken piti tapahtua juuri näin – kaikki on ollut sen arvoista.