12.8.2016 kotiini muutti maailman kiltein kissa. Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin joutunut tilanteeseen, jossa en ollut ollut noin 24,5 vuoteen – kotini oli kissaton. Suru ja ikävä viimeisimmän pitkäaikaisen ystäväni poismenosta oli tietenkin kova, mutta olo oli tyhjä ja merkityksetön ilman kissakaveria.
Kun mietin uuden kissan hankkimista, ajatuksena oli, että haluaisin tarjota kodin kissalle, joka sellaista todella tarvitsee. Katselin kodittomia kissoja ja huomasin palaavani aina vain uudestaan ensikodin KKY:n sivuilla esittämään Millin kuvaan ja tarinaan. Milli arvioitiin iäkkääksi kissaksi ja kerrottiin, että hammasremontteja olisi edessä. Lopulta asiaa pohdittuani otin yhteyttä ensikotiin, kerroin taustaani ja kyselin lisätietoja Millistä ja siitä, että miten KKY mahdollisesti suhtautuisi siihen, että tarjoisin Millille mahdollisuuden ulkoilla aidatulla (mutta ei katetulla) rivitalon takapihalla. KKY:lle asia sopi, tiettyjen reunaehtojen täyttyessä. Siispä sovimme ensitapaamisen, ja kävin tapaamassa Milliä, joka oli silloin hyvin, hyvin pikkuruinen. Tapaaminen meni ihan mukavasti ja Milli söi sormestani herkkutahnaakin. Kaikki vaikutti hyvälle, kunnes tuli yllätyskäänne. Millin ex-ex-isäntä ilmoittautui. Aluksi pelästyin, että voi ei, juuri kun olen keskittänyt ajatukset Milliin, niin nytkö hän palaakin entisen omistajan huomaan. Mutta tämä ei ollut lopulta ollenkaan huono käänne, sillä ex-ex-isäntä ei voinut Milliä ottaa takaisin, mutta kertoi Millin taustasta ja toimitti jopa Millin rokotuskortinkin. Ja samalla siis selvisi, että Millin oli noin 10-vuotias ja Millin nimi on Milli.
Ennen luokseni siirtymistä Milli joutui käymään lääkärissä, jossa kartoitettiin hampaiden kunto, laadittiin suunnitelma niiden hoitoon ja otettiin myös verikokeet ja laitettiin siru. Sovimme ensikodin kanssa, että tämä lääkärinkäynti tehdään ennen kodinvaihtoa, jotta Milli voi toipua pari päivää jo tutuksi tulleessa paikassa. Mutta sitten perjantaina 12.8. töiden jälkeen hain Millin kotiin. Automatkasta ja/tai kopassa olosta Milli ei pitänyt, mutta kotiin tullessa hän kävi reippaasti tutustumassa nurkkiin ja kävi maistamassa, kelpaavatko tämän talon ruoat. Lopulta hän hyppäsi syliini kehräämään. Kaikki oli meillä siis enemmän kuin hyvin, ja ennen kaikkea Millillä.
Nopeasti löysimme Millin kanssa yhteisen sävelen, ja tuntui, että ajatuksemme sointuvat yhteen kuin linnun laulu. Touhusimme yhdessä kaikenlaista, Milli oppi mm. nopeasti etsimään piilotettuja namuja, katselimme sylikkäin tietokoneelta niin formuloita, kalasääksen pesätouhuja kuin ruotsalaisen kissakodin live-lähetyksiä. Milli oli oikein hellyydenkipeä – hän kiipesi aina syliini kun menin loikoilemaan sohvalle. Samoin jos olin liian pitkään tietokoneen äärellä, kiipesi hän rinnan päälle siten, että en enää nähnyt tietokoneen ruutua. Eihän siinä muuta auttanut kuin lopettaa ruudun tuijotus ja helliä Milliä, joka kehräsi tyytyväisenä. Millillä oli ihana tapa: jos otin hänet syliini sohvalle siten, että hänen pää oli minun oikean käteni päällä, hän kääntyi aina toisinpäin. Silloin istuimme sylikkäin sydän sydäntä vasten – aina.
Toukokuussa varasin ajan lääkärille, koska Milliltä oli tullut välillä hieman verta suusta ja ajattelin, että ne hammassyöpymän aiheuttamat hammasvaivat täytyy taas korjata. En arvannut, että saisin lääkärissä murskauutisen. Milliltä löytyi kasvain suusta. Lääkäri sanoi heti, että se on todella paha juttu. Maailmani romahti täysin. Milli leikattiin pariin otteeseen, mutta hänen urheasta, urheasta taistelustaan huolimatta me hävisimme. Jouduin päästämään Millin sateenkaarisillalle 2.6.2017, vain vajaan 10 kuukauden yhdessäelon jälkeen.
Olin menettänyt elämäni ilon ja rakkauden. Milli olisi ansainnut vielä niin paljon enemmän, hän oli niin upea kissa ja persoona. Yhteinen taipaleemme oli aivan liian lyhyt, olen aivan palasina ja kaipaan rakasta Milliäni sanoinkuvaamattomasti. Toivon vain että me, sitten kun minun aikani koittaa, tapaamme jälleen sateenkaarisillalla… Rakastan Sinua Milli, minun rakkaista rakkain Rakkauspakkaus!
Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 2-2017.
Idiopaattinen kystiitti on oireyhtymä, jota esiintyy kissoilla sekä uroksilla että nartuilla. Sairaus aiheuttaa kissalle voimakasta kipua virtsarakossa ja sen seurauksena muita virtsaamisoireita.
Eetu, aiemmin Retu, oli kauan toivottu perheenlisäys saapuessaan meille Kissojen Katastrofiyhdistykseltä 21.9.2014. Kotona odotti jo kaksi vanhempaa kissaa, HCM-potilas Vilperi ja kauniskasvoinen Minttu. Olin varovasti painostanut avomiestä kolmannen kissan hankintaan jo muutaman vuoden ja kun lopulta minulle näytettiin vihreää valoa, olin innoissani! Pentukuume oli ollut kauan jo polttava, joten miehen myönnyttyä tahtooni aloinkin tutustua eri yhdistysten pentutilanteeseen. Näin kuvan Eetusta ja ihastuin heti, mutta otettuani yhteyttä Eetun sijaiskotiin Tiina Anderssoniin, kuulin pettyneenä, että Eetu oli alustavasti jo varattu toisaalle. Tiina kuitenkin kertoi minulle toisesta kollipennusta luonaan, joten lähdin hänen luokseen tutustumaan ”vauvaehdokkaaseen”.
Kissa on meille kaikille tärkeä ja rakas lemmikki. Valitettavasti on kuitenkin monia ihmisiä, jotka suhtautuvat nykyisinkin kriittisesti kissoihin.
