In memoriam Terttu Kanervo 29.12.1935-9.5.2026

Keväällä meidät saavutti suruviesti: Kissojen Katastrofiyhdistyksen perustaja ja
pitkäaikainen puheenjohtaja Terttu Kanervo oli menehtynyt lyhyen sairauden jälkeen 90
vuoden iässä.

Terttu Kanervo oli varhain tiedostanut kissojen kurjat olot 1970-luvun Tampereella.
Ratkaiseva tapahtuma oli, kun karkuteillä oleva kissa pääsi kivityksestä suojaan Tertun
kotiin. ”Missestä kaikki alkoi”, kirjoitti Terttu. Hän kutsui KKY:n perustavan kokouksen
koolle kotiinsa Peltolammille 14.2.1979. Tämä yhdistys auttaisi pelkästään kissoja, joita
Tampereella vaelsi kodittomina niin paljon, että työsarkaa riitti.

Terttu työskenteli ulkomaankirjeenvaihtajana Lokomolla ja Valmet Automationilla.
Perheeseen kuului aviomies ja kaksi tytärtä, jotka kaikki olivat eläinsuojelumyönteisiä.
Kissatyö vei vapaa-ajan, sillä uuden yhdistyksen käytänteet oli luotava tyhjästä ja varat
sen pyörittämiseen hankittava itse. KKY oli Suomen ensimmäinen yhdistys, joka
tunnistemerkitsi kissat tatuoinnilla vasempaan korvalehteen. Tatuointirekisteriä piti yhdistys
itse. Terttu loi vähitellen ensikotiverkoston, jonka jäsenet hoitivat talteenotettuja kissoja ja
huolehtivat niiden leikkautuksesta, rokotuksesta ja sijoituksesta uuteen kotiin. Yhdistyksen
hallitus kokoontui useimmiten Tertun kahvipöydän ääressä Peltolammilla. Alusta alkaen
jäseniin pidettiin yhteyttä Katti-Matti -jäsenlehdellä. Koteja kissoille etsittiin ilmoituksilla
Aamulehdessä ja kaupunkilehti Tamperelaisessa. Pian ihmiset oppivat myös itse
kyselemään kissaa KKY:ltä.

Meille hallituksessa istuneille Terttu oli sama kuin KKY: hän huolehti, suunnitteli ja vastasi
kaikesta yhteydenpidosta ensikoteihin, lehdistöön ja Tampereen kaupunkiin, joiden tiloja
yhdistys sai ilmaiseksi käyttää tapahtumiinsa. Kun Tampereen kissatilanne alkoi siistiytyä,
toiminta ulotettiin koko Pirkanmaalle. Terttu myös edusti KKY:tä Valtakunnallisen
Eläinsuojeluliiton hallituksessa ja toimi vuosina 1989-1990 sen sihteerinä.
Näistä ansioista KKY:n silloinen hallitus päätti anoa Tertulle kunniamerkkiä hänen 60-
vuotisjuhlavuonnaan. Tertulle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I
luokan mitalin kultaristein. Muistan Tertun liikutuksen, kun mitali yhdistyksen kokouksessa
ojennettiin, sillä hän ei koskaan odottanut kiitosta tai tunnustusta työstään.
Vuonna 2012 Terttu luopui puheenjohtajan tehtävistä, mutta kissatyötä hän ei jättänyt.
Loppuun saakka hän hoiti KKY:n neuvovaa puhelinta ja sähköpostia, joihin kumpaankin
tuli paljon kyselyitä kissojen hoidosta ja eläinsuojeluasioista. Hän toimi usean vuoden ajan
aviomiehensä omaishoitajana ja yksin jäätyään hoiti aktiivisesti kuntoaan.
Tertun viimeiseksi kissaksi jäi Sisi. Viimeisinä vuosinaan Terttu kirjoitti mielellään runoja.
Osa niistä sisälsi jo kaipuuta rajan taakse, mutta yksi on omistettu Sisille.

On äidillä pikkuinen kissi
se on kaunis kuin missi
ja sen nimikin on Sissi
En yksin ole enää
kun sylissä on pehmyt kerä