Herra iso herra

Olimme jo kuukausien ajan etsineet sopivaa kissanpentua, kun huomasimme kissojen katastrofiyhdistyksen sivulla Ylöjärvellä sijaiskodissa asustelevan Mikko-pennun. Tiedusteltaessamme mahdollisesta adoptiosta Mikko oli jo löytänyt sopivan kodin. Hieman pettyneinä sopivan kissapojan etsiminen hieman laantui, kunnes parin viikon tauon jälkeen aloitimme taas etsinnän, ja kappas Mikko olikin palannut sijaiskotiin takaisin. Syyskuussa me sitten haimme Mikon. Mikosta tulikin lopulta nimeltään Alpo ja siitähän se alkoi meidän ja pikkuriiviön ilontäyteinen yhteiselo!

Minun nimeni on Alpo ja tässä hieman itsestäni.

Elämäni taival alkoi Karkussa kesällä 2016 synnyttyäni ulkorakennukseen muiden sisarusteni kanssa. Emoni on villikissa, mutta minä olen leppoisa leikkisä kaveri. Ulkoiselta olemukseltani voisin kuvailla itseäni melko komeaksi. Turkkini on kiiltävän musta, silmäni kelta-vihreät ja painoakin on jo lähes 5 kiloa. Minun erityispiirteisiini kuuluvat valikoiva kuulo, raskas huokailu ja olen myös äänekäs kehräämään. Älykkyyteni on vertaansa vailla, koska osaan hyvin istua sekä antaa tassua pyynnöstä, myös huoltajieni puhuessa ulos menosta ponkaisen jo valmiiksi ovelle ja osaan myös lähteä tassuttelemaan postilaatikolle päin jos huvittaa. Luonteeltani olen vilkas, seurallinen ja jääräpäinen. Huoltajieni ja minun välillä saattaa välillä syntyä erimielisyyttä. Minua kielletään usein muun muassa kukkamultien kaivelusta, leipien ja muiden ruokien levittelemisestä lattialle, vessanpöntössä leikkimisestä, päästä puremisesta, kukkien syömisestä, nojatuolin repimisestä, ruokapöydältä syömisestä ja ulos karkailusta. Eli kaikesta kivasta ☺ Unelmapäiväohjelmani koostuu valjaissa ulkoilusta, jossa toteutan itseäni puissa kiipeillen, lintuja tarkkaillen, puutarhasiilille isotellessa ja naapurin kissan touhuja kyräillessä, myös myyräjahti on kivaa puuhaa! Elän siis huoletonta kissan elämää ja odotan jo innolla kesää sekä kärpäsiä.

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 1-2017.

Kuvat: Tomi Nivala