Populaatiot – Kuinka arkajalka kesytetään

Ensimmäinen puoli vuotta Ykän kanssa

Ykä muutti mulle asumaan aluksi ensikotilaisena 2.heinäkuuta 2018 KKY:n toimitilalta.  Ykä oli tuolloin TODELLA pelokas ja säikky. Ykä oli elellyt sisaruksensa ja äitinsä kanssa käytännössä katsoen heitteillä ulkona eikä saanut kunnollista huolenpitoa ja rakkautta. Ikää oli tuolloin vähän yli vuosi. Täysin terve, leikattu, rokotettu ja sirutettu.  Superarkuutensa ja haasteellisuutensa tähden arvelin, että Ykä tulisi olemaan minulla pidemmän aikaa ensikotilaisena, koska arat kissat eivät ole kovin suosittuja adoptioehdokkaita.

Ykä tuotiin mulle puisessa pömpelissä, koska sitä ei saatu toimitilalla mitenkään kantokoppaan. Kyseinen pömpeli on pysynyt Ykälle koko ajan turvasatamana niinkin kauheille hirviöille kuin imuri ja vieraat ihmiset.

Ykä oleili aluksi täysin piilossa. Ensimmäiset kaksi päivää se ei tullut pömpelistään paitsi yöllä syömään. Kun se vihdoin uskaltautui ulos, se juoksi heti työpöydän vetolaatikkojen alle piiloon. Paikka pysyi turvapaikkana niin tiiviisti, että kaksi viikkoa tuntui siltä kuin koko kissaa ei olisi. Tosin ruoka hävisi yön aikana. Laitoin piilon suulle päivisin vesikipon ja kuivaruokaa.  Hetken päästä kuului hyvin vaimea rouskutus.

14.heinäkuuta Ykä ei enää katsonut minua niin pelokkaasti, kun asetin ruoan sille piilon suulle, vaikka varmasti epäilytti edelleen. Alussa välillä sihisi, mutta ei raapinut. Pian kuitenkin oppi, että mun käteni tarkoittaa ruoan saamista.

29. heinäkuuta laitoin Ykän piilolta kuivaruokaa ketjussa poispäin. Puolen tunnin päästä kävin katsomassa: kaikki oli syöty ja takaisin piiloon palattu. Tein kiipeilytelineen päälle teltan vanhasta lakanasta, jotta Ykä uskaltaisi käydä siellä raapimassa raapimispuuta.

13.elokuuta nukuin muutaman yön lattialla kissan vuoksi. Tämä siksi, että molemmat nukuttaisiin samalla tasolla ja meillä olisi suora näköyhteys toisiimme. Tämä toimikin hyvin, sillä Ykä pari kertaa tyytyväisenä nukkui päivällä, kun lepertelin sille jotain aikani. Edelleen pysytteli sohvan takana tai kiipeilypuun suojissa, mutta osoitti usein silmillään luottamusta, kun näki minut.  Pelottavaan imuriin Ykä pääsi myös noihin aikoihin ensimmäistä kertaa tutustumaan.

20.elokuuta Oli jokseenkin huvittavaa, että Ykä nosti heti päätään piilostaan, kun asunnosta kuului pienikin ääni, mutta kun väestöhälytin alkoi soida klo 12, Ykä vain jatkoi nukkumistaan. Ykä ehkä ajatteli : ”Turha nousta ylös, jos maailmanloppu alkaa.  Parempi nauttia viimeisistä nokosista vielä kun voi.” Tuolloin myös huomasin ensimmäisiä merkkejä, että Ykä ei stressaa niin paljoa enää. Karvoja ei putoillut niin paljoa kuin alussa.  Ruoka maistui erittäin hyvin.  Ihan sama, mitä oli tarjolla.

9.syyskuuta Ykä on kesyyntynyt reilun kahden kuukauden aikana jo huimasti. Illalla sain tulla alle puolen metrin päähän siitä, kun se söi. Sähiseminen vähentyi, kun tarjosin kuivaruokaa piilopaikan edustalle. Lisäksi Ykä alkoi tutkia paikkoja myös minun hereillä ollessani. Ennen se tapahtui vain öisin. Se ei enää juossut heti ensimmäisenä piiloon, vaan jäi tarkkailemaan tilannetta. Ykä myös alkoi tykätä seurata mun kokkailua ja etäisesti/varovasti nuuhkia kaikkia ainesosia, mitä sille näytin.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo tehdä ilmoitus KKY:n sivuille Ykästä, mutta en halunnut, sillä olin jo niin kiintynyt Ykään. Lisäksi en uskonut, että monikaan jaksaisi nähdä yhtä paljon vaivaa Ykän eteen. Olen nähnyt ja tavannut vaikka minkälaista lemmikin omistajaa, joten tiedän kokemuksesta, miten piittaamattomia osa ihmisistä on lemmikistä huolehtiessaan. Ainoa, mikä mietitytti, oli se, onko mulla varmasti varaa ylläpitää kissaa.

16.lokakuuta adoptoin Ykän itselleni.  Kävin KKY:n toimitilalla allekirjoittamassa paperit ja moikkaamassa kodittomia kisuja. Olin niin onnellinen tuosta päätöksestä ja olen sitä edelleen. Meidän kummankin puolesta.

17.lokakuuta OMG! En ole ennen nähnyt livenä, että näin tapahtuu, mutta Ykä katsoi itseänsä lattialle siirretystä peilistä ja koetti saada tämä vieraan kissan kiinni peilin takaa. Tämän jälkeen Ykän lempiharrastus oli itsensä ihailu peilistä.

29.lokakuuta leikittiin Ykän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä.

6.marraskuuta Ykä sai pakkomielteen päästä ohitseni eteiseen, vaikka vakiopiilopaikka ja kaikki tarvikkeet olivat ihan sen takana. Aikansa kierreltyään se uskaltautui lopulta luimaisemaan nopeasti ohi minusta. Eteisessä hieman murisi, mutta huomasi nopeasti, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan ja että edelleen se ihminen vaan istuu tuossa paikallaan. Olen niin iloinen, että Ykä rohkaistui yrittämään.

8. marraskuuta huomasin, että Ykä tuhisee nukkuessaan niin lujaa, että se kuuluu tuolta piilopaikasta kylppäriin saakka.  Sitten se tuhisee aina hassusti ollessaan tyytyväinen. Cute!

22.marraskuuta Aina märkäruokaa syödessä Ykän pitää ronkkia ruoka paloina pois kiposta ennen kuin sen voi syödä lattialta. Ei tässä muuten mitään, mutta keittiön maton tämä prosessi onnistuu aika lahjakkaasti sotkemaan.

Välillä kesken leikin Ykä alkaa jahtaamaan omaa häntäänsä. Ensin pyöritään itsensä ympäri ja lopulta kellahdetaan maahan tai syöksytään puoliksi maton alle.

Viimein Ykä on alkanut tunnistamaan äänistä, milloin avaan juuri hänelle tarkoitetun vetolaatikon keittiössä. Vilkkaasti tullaan kuikuilemaan, josko sitä saisi taas ruokaa tai herkkuja. Hän myös purisee aina ruokaa kippoon laittaessa. Se ei varsinaisesti kuulosta kehräämiseltä, mutta tyytyväiseltä se silti kuulostaa.

24.marraskuuta rapsutin Ykää lelulla eka kertaa kunnolla. Sähisi aluksi lelulle, mutta sitten huomasi, ettei se teekään mitään kamalaa, ja antoi rapsuttaa. Ykä siis sähisee aina kaikille uusille esineille, vaikka viiden minuutin päästä leikkii samaisella esineellä ihan onnessaan.

26.joulukuuta rapsutin Ykää lelulla, kuten aina ennenkin.  Tällä kertaa Ykä katsoi poispäin minusta, ja päätin kokeilla varovasti rapsutella sitä kädellä.  Onnistui! Ykä ei tiedä, että se oli mun käsi, mutta lasketaan onnistumiseksi… Niin pehmeä turkki hänellä!