fbpx

Archives for huhtikuu 2019

Martta

 

Kirjoittaja & kuvat: Marianne Heikkilä

Martta tuli ensikotiini verkkaana löytöeläintalolta, talvelta piiloon. Eteisessä kissaneito suorastaan juoksi syliini kopasta ja esitti anomuksen saada paljon rapsutuksia, turvaa, lämpöä ja rakkautta. Eihän sellaisesta voi ikinä kieltäytyä!

Martta kävi läpi hankalan sterkan ensikoti aikanani – neitokaisen massu oli turvoksissa kuin tomaatti ja pentuja epäiltiin. Lääkäri totesi tarkastuksen ja sterkan yhteydessä Martan alkuperäisen hintahaarukan 5+ vuotta olevan alakanttiin ja todellisuudessanoin +8v. Sterkkaamaton lady, eiköhän siinä ole muutama pentue pystytetty? Martta oli täysin tottunut ihmisiin ja luotti heihin melkein heti kättelyssä.

Lapsukaisia ei tälläkertaa massussa ollut – mutta kohtu oli vakavan tulehduksen takkia pakko poistaa. Martta tokeni leikkauksesta ennätysajassa – maaten/lepuuttaen itseään sohvalla vatta pystyssä verkkokuosisessa jumpperissa. Sterkkauksen yhteydessä eläinlääkäri vilkaisi kissaneidon yleiskunnon ja huomautti tarpeellisesta hammasremontista.. kallis, mutta erittäin tarpeellinen hammasremontti. Oi voi Marttaa..

Hammaspeikot

Eläinlääkäri antoi arvion hammasremontin kuluista – enemmän tai vähemään 800€ paikkeilla. Erityisesti kissapopulaatioista syntyneiden nassukoiden hoitojen tarpeet ovat oman kissayhditys kokemukseni kehittyessä kasvaneet tiuhaan ja jyrkästi. Kissan terveyden takia hammaspeikot on vain nujerrettava ja pidettävä poissa. Huonossa jamassa olevat hampaat aiheuttavat kissalle eriasteista kipua, tuskaa, vaivaa ja tulehdukset voivat jopa viedä hengen. Huom! En ole eläinlääkäri ja tämä ei ole tieteellinen artikkeli!* Olen KKY ry:n hallituksen jäsenenä nähnyt monta tapausta kun hammasremontti on vienyt kissan vehreemmille nummille. Kysehän ei yleensä ole ns. hampaattomasta pedosta, vaan tulehduksen tai sen tuomien sairauksien vakavuudesta jolloin eläinlääkäri on antanut suosituksensa pitkäaikaisen kivun & tuskan välttämiselle.

Kissapörssi & hammaspeikko

Martta lähti hakemaan uutta kotia kissapörssiin, sillä toiveella että hänen uusi kotinsa kustantaisi neidolle hammashoidon. Ei vaatimuksena, mutta toiveena. Samalla suunnittelimme yhdistyksessä kampanjaa jolla nojautua SoMen voimaan – sitä hyppyä tuntemattomaan johon moni voittoa tavoittelematon yhdistys silmät kiinni & sormet ristissä luottaa. Ihmisen välinpitämättömyyden hylätyistä ja kaltoin kohdelluista kissoista näkee usein, liian usein – mutta se sanaton, lähes tuntematon rakkaus joka kuohahtaa kun SoMe kohahtaa on kuin sinfonia jonka sävel tuo kyyneleet poskille ja toivoton tuska onnettomien auttamisessa helpottaa.

Martta kerkesi etsiä kotia yhdistyksen kissapörssissä (nykyisin ”kodinetsijät”) vain muutaman päivän julkaisusta kun kiinnostuneita jo tulvi! Kaunis, lempeä ja helppo kissa jonka ainut terveydellinen kolttonen oli ilkeiden hammaspeikkojen tärvelemä irvistys.

Martta löysi kodin, rakastui ja pääsi hammaspeikkojen hävitys-operaatioon. Onnellinen loppu, epätoivoisessa tilanteessa. Kiitos Martan loppuelämänkodille vielä – olette täydellinen esimerkki myyttisestä olennosta, ihmisestä, joka on valmis jakamaan hitusen rakkautta myös sille pienelle karvapallerolle joka kiitollisena käpertyy syliin kehräämään.

”Pepsodent-hymy” Hukka-Mirri – se harmaa diiva

Itselläni on kissa, Hukka-Mirri. Hukka tuli minulle löytölästä, luonnosta turvaan poimittuna 2v tohelona. Sterkkaus, rokotus, sirutus ja… hammashoidon tarpeessa. Oi voi Hukkis..

Hukkis on jäljiltäni nykyään 100% raakaruokailija eli menu koostuu lemmikkiliikkeiden pakastimista löytyvistä raaoista lihanpalasista. Luuta narskutellaan kanankauloista, verta revitään sian tai kanan sydämistä ja jännettä narskutellaan kivipiiraista. Turkki kiiltää, on pehmeä ja hampaat saavat ylistystä eläinlääkärissä.

Hoidatin Hukan hampaat sen jälkeen kun olin ottanut hänet omaksi mirrikseni. Hukalla oli hammaspeikot päässet valamaan vähän hammaskiveä poskihampaisiin. Operaatiossa Hukka painui untenmaille ja alle tunnissa hänen hymynsä oli valkoisempi kuin valkokankaan leffatähtien. Eläinlääkäri kehui Hukan suun terveyttä erittäin hyväksi ja hammaskiveä oli hyvin vähän poistettavana. Myös hänen painonsa on ihanteellinen 3.6kg 4v naikkonen.

Raakaruokinta.. en voi kuin kehua sitä maasta taivaaseen. Hukka on ollut minulla nyt tasan 2vuotta ja hän on sen kokoajan elänyt raakaruualla. Kissa on tyytyväinen, virkeä, lempeä ja täys höpöliini. Käydessämme paikallisessa betoniviidakossa eli ulkosalla vähän valjaissa veryttelemässä Hukkiksen lihaksikkaita raajoja vastaantulevat rapsutuksia jakalevat kohteet aina kehuvat hänen turkkinsa kuntoa. Hukka hoitaa turkkiaan valelemalla poskensa, varpaansa ja lattiani verellä muutaman kerran viikossa. Samalla hän myös kasvattaa lihaskuntoaan raahatessaan kanankauloja tyynylleni ja keittiön matolle. Madotan pöpipääni säännöllisesti, vaikka liha jota hänelle ostan on suomalaista, yleensä paikallista – ei sitä koskaan voi tietää! Raakaruoka on myös yleensä edullisempaa kuin markettien sokerimurkinat (siis ne litkussa lilluvat n. 4% elukkaa nähneet mössöt).

Hukka-Mirri tverkkaa huristen kiitoksensa ruuasta ja elää hemmoteltuna – ikuisesti.

Tämä marina tai saarna tai .. mikä sitten olikaan on nyt ohi ja en vieläkään ole eläinlääkäri.

* PS & HUOM! En ole eläinlääkäri – ja käytän tässä artikkelissa termejä jotka eivät millään tavalla ole virallisia.. hammasPeikkoja ei ole olemassa (kait?!) 🙂 Tämä artikkeli käsittelee havaintojani ja perustuu, omiin pohdintoihini eri lähteiden perusteella. Olen koulutukseltani markkinointiviestinnän tradenomi.. joten jos mitään – minun pitäisi myydä  kalliita, brändättyjä kuivaraksuja ja raapasta rahalliset bonukset omaan pussiini. Tämä artikkeli ei ole millään tavalla tarkoitettu minkään tuotteen markkinointiin ja siksi en listaa tai mainitse tuotteiden tai palveluiden virallisia nimiä. En ole eläinlääkäri tai minkään muunkaan sortin lääkäri.

P.S. Martta on esiintynyt useasti eri KKY ry markkinointi materiaaleissa – myös täällä verkossa. Kuvauksellinen rakkauspakkaus.

P.P.S. Kissojen hammashoidosta on tulossa artikkeli seuraavaan Katti-Mattiin! Lehti julkaistaan myös verkossa Kesäkuun 2019 lopulla.

Ruokakeräys Nokian Musti&Mirri liikkeessä

Kissojen Katastrofiyhdistys vierailee Nokian Musti ja Mirri -liikkeessä la 13.4. klo 11-15  os. Yrittäjäkatu 10, liikekeskus Prisma. Tule tutustumaan toimintaamme kodittomien kissojen hyväksi ja pudottamaan pieni ruokalahjoitus kissoillemme. Speedy-kissa rapsuteltavissa klo 12-14.

Huom!  Ruokakeräys jatkuu liikkeessä kuukauden ajan 13.4.-13.5. Isoin tarve meillä on laadukkaasta märkäruoasta, etenkin penturuoasta.

Kuvaaja Pia Pesonen

TAPAHTUMA INFO

Ajankohta: 13.4.2019 11:00-15:00

Paikka: Nokian Musti ja Mirri (liikekeskus Prisma)

Mukana menossa Speedy-kissa
Rapsutuksia ottaa vastaan Speedy-kissa! Tervetuloa!

Hukka-Mirri

Kirjoittaja & kuvat: Marianne Heikkilä

Alunperin Oili tuli ensikotiini etsimään loppuelämän kotia, mutta ensimmäisen päivän jälkeen jo aloin miettimään että ei tuo tosta lähde.. toki silloinen Oili lähtee vieläkin kenen tahansa luo, syliin ja rapsutettavaksi kuin ohjus kyselemättä sen enempää. Huriseva, kiehnäävä, tverkkaava Eviran-epävirallinen tarkastaja / hönöpää. 

Harmaa diiva

Hukka tuli minulle KKY ry ensikotiin turkki ajeltuna odottamaan sterkkausta. Oli myöhäinen kesä ja kylmenevät yöt saivat Hukan kaivautumaan öisin peiton alle kainalooni etsimään lämpöä. Takkuiselta rääpäleeltä oli ajeltu turkki kokonaan pois häntää myöten. Hän oli harmaan kaikki mahdolliset sävyt. Pikkuhiljaa turkki alkoi kasvamaan – tuhkan harmaa karvapeite alkoi muodostua ja rotanhännästä tuli pölyhuisku. Diiva oli syntynyt.

Hukka-Mirri määrää kaapin paikan tässä taloudessa. Minä en osta huonekaluja kysymättä ja pitkään miettimättä onko se Hukalle mieleen tai hyödyksi.. saako hän sen hetkessä rikki, syötyä tai revittyä kappaleiksi. Kukkien suhteen olisi jo hyvä aika luovuttaa – neuleiden kanssa yritän sisukkaasti taistella vastaan.. tekemällä hänelle huovutettavia pesiä, koppaan alustoja ja peittoja kun viluttaa. Mutta aina välillä hetkeksi alas lasketun työn lankakerää on kiedottu kaikkien huonekalujen ympäri .. mitä taloudesta löytyy. Katastrofin ainesta. Niin sanotusti pahan teossa hänen katseesta näkee, minun oman (ruokkija & huoltaja) aseman taloudessa.

Pyrin pitämään Hukan mielessä jokaisessa huonekalu hankinnassa – sohvan köyttäisin juutilla jos osaisin. Vaatekaappiin hankin hänelle kolopesän pehmusteella jotta hänellä olisi kotona turvallinen pimeä, lämmin kolo johon tuupertua rankan pahvilaatikkomakoilun jälkeen. Köytin keittiönpöytäni jalan juutilla – yritykselläni säästää sohvaa.. mutta taistelu on 20/80 sohvalle. Kirjahyllyni ovat massiivipuuta jotta hän saa parhaimman mahdollisen otteen kiivetessään niitä ylös alas.. ainahan ne voi hioa kun maalipinta alkaa repsottamaan liikaa. Yhden hyllykön päälle asensin hänelle pehmustetun alustan, korkein paikka asunnossa – sieltä hän pystyy pälyilemään, tarkkailemaan ja vaanimaan parhaiten koko asunnon ääniä ja liikkeitä. Ja kaikki tuoksuu kissanmintulle.

Kevättä rinnassa

Hukalle se mieluisin aika vuodesta on ovella – keväästä myöhäiseen syksyyn hän vaatii ulkoilua. Hyppii ovenkahvaan ja huutaa kuin sireeni ”ulos! ulos! ulos!”

Valjaissa hän liikkuu kuin koira ja mielellään liikkuukin koirien seurassa, valjaissa tai ilman. Ulkoillessa vastaantulevien koirien taluttajat tai talutettavat usein kammoksuvat ja pelästyvät tätä yli-innokasta puskijaa joka vetää, kiskoo ja nykii lähemmäs ja lähemmäs koiraa kuin koiraa. Haistellaan eestä ja takaa, kiehnätään ja vähän pussataan. Tässä vaiheessa koirien talutettavat/taluttajat ovat yleensä myytyjä Hukan herttaisesta olemuksesta – ei ne kissat aina nyi koirilta silmiä päästä.

Harvakseen tulee toisia kissoja vastaan kävelyillä – mutta jos tulee, ne tervehditään räkäisillä sähinöillä, niskavillat pystyssä ja häntä tikkusuorana pölyhuiskuna. Hukka-Ärriliisa ilmestyy parrasvaloihin ja on nostettava pois tilanteesta ennen kuin silmiä aletaan nykimään. Hukka-Hönöpää ei muista kissoista välitä.

Helteinen kesä laiturilla

Viime kesä oli kaupungissa tukala, varsinkin Hukalle. Pitkäkarvainen ja asunto ilman tehostettua ilmastointia. Tuulta ei ollut ja ristivedosta ei siten mitään hyötyä. Hukka lojui lattialla kuin mytyssä oleva matto. Leikkimielisyys oli tiessä ja ainut mikä näytti tuntuvan kivalta oli selällään makoilu vessan lattialla tai auringon laskettua parvekkeella. Päätimme pelastautua kaupungin ahdistavasta helteestä rannalle, mökille. Mutta.. pitkäkarvainen kissa ja punkki-rikas ranta? Ei. Trimmeri laulamaan ja tytölle kesätukka. Operaation jälkeen Hukalle oli huomattavasti helpompi antaa myrkyt niskaan ja virkeän-vetreä hönöpää ninja virkosi jälleen villiksi itsekseen. Btw. Hukka rakasti trimmausta 😀 tverkkasi ja hurisi koko operaation ajan.

Mökillä Hukka pääsi näyttämään metsästys taitojaan, joita kuukausien sisätreeni – lankakerien ja sukkien saalistus sekä kantelu ympäri kämppää olivat jalostaneet. Hän nappasi hämähäkin, sammakon, särjen ja oli lähellä ryöstää kaikki pihan linnunpöntöt. Rankka madotus ei näyttävät hetkauttavan tätä seikkailija sielua. Päivät maattiin laiturilla tai varjossa kalliolla – murkkuja ja koppiksia turkissa tämä tyttö oli onnesta sekaisin, vatta pystyssä. Virvoketta sai rannalta ja ruoka liverteli ilkeyksiä oksalta. Kesä saisi tulla jo!

Hukka odottelee kesää ja mökkireissuja – sammakot, pikkulinnut ja hämähäkit paetkaa Hukka on tulossa 😉