Tiuhti ja Viuhti – seniorikisut uudessa kodissaan

Tiuhti ja Viuhti tulivat meille maaliskuun alkupuolella, ja tätä kirjoittaessani ne ovat olleet meillä vasta noin kuukauden. Hurmaavat kissaherrat ovat kuitenkin jo ottaneet omakseen niin uuden kotinsa kuin sen ihmisetkin.

Ajatus omasta kissasta sai meillä uutta pontta pari vuotta sitten, kun muutimme Raholaan ja kuljimme melkein päivittäin KKY:n toimitilojen ohi. Oli jotenkin itsestään selvää, että jos ja kun kissan otamme, haluamme antaa kodin sitä tarvitsevalle. Samoin se, että meidän kissalla saisi olla jo ikääkin. ”Rauhallinen, vanhempi kissa”, ajattelimme.

Kunnes sitten vastaan tulivat Kissapörssissä kilteiksi kodinvaihtajapojiksi mainitut Tiuhti ja Viuhti, jotka etsivät yhteistä loppuelämän kotia. ”Kaksi rauhallista, vanhempaa kissaa, mikä ettei”, tuumasimme. Kävimme tapaamassa kissoja, saimme ystävällisesti hurisevan vastaanoton ja päätös oli sillä selvä. Jokunen päivä myöhemmin haimme kissat kotiin.

Ensimmäiset päivät menivät totutellessa ja vaativat kissoilta monta mietintähetkeä sängyn alla. Toisaalta molemmat ovat alusta asti hakeneet seuraa meistä ihmisistä – on helppo huomata, että Tiuhtia ja Viuhtia on rakastettu ja ne ovat tottuneet luottamaan ihmisiin. Tiuhti on alusta lähtien ollut helposti lähestyttävä rapsutusmagneetti, Viuhti taas valitsee mielellään itse, milloin ja miten haluaa seuraa.

Senioriherroilla on myös ihastuttavan selvä käsitys siitä, miten asuminen ihmisten kanssa sujuu. Eipä tässä ole tarvinnut kuin olla hiukan tarkkaavainen, ja kissat ovat opettaneet, miten kannattaa toimia. Mikä on hyvää ruokaa, mukavinta kissanhiekkaa, mitkä lelut hauskimpia, millaiset paikat syytä raivata ja kenties pehmustaa oleskelua ja nukkumista varten… Ainoastaan ruuan määrän suhteen meillä on ajoittain eriäviä mielipiteitä – jos kissoilta kysytään, sapuskaa saisi tarjoilla paljon enemmän!

Ikää kissoillamme on arviolta 10 vuotta ja himpun verran päällekin, melkoinen matka kissanelämää. Rauhallisuutta ikä toki jo tuo, mutta nyt kun kissat ovat kotiutuneet ja rentoutuneet, ne intoutuvat välillä hyvinkin reippaaseen leikkiin. Vähintään pari kertaa päivässä Tiuhti ja Viuhti jahtaavat vuorotellen toinen toistaan niin että töminä käy. Leikki ei yleensä kestä kerrallaan kovin kauan, mutta sen tiimellyksessä nähdään hienoja heittäytymisiä, taitavaa kiipeilyä ja joskus jokunen volttikin.

Ensimmäinen kuukautemme on ollut hauska ja opettavainen puolin ja toisin, kun olemme tutustuneet toisiimme. Jo parin viikon jälkeen kissoille alkoi vähitellen kehkeytyä omia, selvästi tähän kotiin kuuluvia tapoja: Viuhti herättää minut hiukan ennen kellonsoittoa kehräämällä tyynyn vieressä, Tiuhti haluaa aina heti aamiaisen jälkeen pistäytyä parvekkeella ja Viuhti menee tietyn matonkulman viereen odottamaan, että kätken sen alle vähän saalistettavaa. Sen jälkeen peseydytään, ja kun Tiuhti on nukahtanut, Viuhti tulee työhuoneen ikkunalaudalle maisemia katselemaan…

Poikien seikkailuista voit lukea lisää blogista  stenroos.wordpress.com

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 1-2017.