Siru – mamman mussukka

Ensikoti Sirusta

Kaunis Siru, KKY-nimeltään Iridessa ja tuttavallisemmin Läntikäs, saapui yhdistykselle Ikaalisista löytyneestä kissapopulaatiosta marraskuussa 2014. Monesta muusta saman populaation kissasta poiketen tyttö oli hyväkuntoinen; sen ainoa vaiva oli ujous. Ujous tosin kohdistui ainoastaan ihmisiin, se kävi ilmi sillä sekunnilla, kun Läntikäs ensimmäistä kertaa tapasi omat kissani: se hullaantui täysin kollikissastani Hipsusta ja tytön kehruumoottori käynnistyi aina heti, kun toinen kissa ilmestyi näköpiiriin. Ja voi sitä onnellista kiehnäystä ja puskemista! Onnenhyörinnän keskellä Läntikästä sai silloin tällöin salaa vähän silitellä, vaikka ihmisen käpälä muuten jännittikin kovasti. Typy ehti majailla luonani vain pari viikkoa, kun täydellinen koti jo löytyi. Kuulumisia saan edelleen silloin tällöin ja se lämmittää aina mieltä – Läntikäs on löytänyt oikean kodin.

Hanna

Siru – mamman mussukka

Siru muutti luokseni vuosi sitten tammikuussa. Hän oli hiljaa matkakassissaan koko matkan Tampereelta Valkeakoskelle. Kotona ensimmäinen turvallinen paikka löytyi saappaiden alta eteisestä. Parin tunnin päästä lähdettiin varovasti tutkimusmatkalle ja leivänpaahtimen suojista olikin hyvä tarkkailla keittiön tapahtumia.

Muutama vuorokausi myöhemmin heräsin yöllä, kun Siru taputteli etutassuillaan jalkojani. Pari yötä myöhemmin neiti taputteli minut kauttaaltaan ja nuuhki kasvoni. Siitä lähtien olemme nukkuneet samassa sängyssä. Vähitellen sain hiukan koskettaa ja vähän silauttaakin häntä.

Helmikuussa meillä oli pissikriisi. Ajattelin Sirun alkaneen kotiutua hyvin, mutta sitten hän ryhtyi pissimään lähes päivittäin kangastuoliin. Pesin aina kankaan heti, kokeilin laittaa ruokaa tuoliin (eihän siisti tyttö pissi ruokakippoon) ja laitoin lopulta sitruunaa karkottaakseni hänet tuolista. Mikään ei auttanut. Aiemmalle kissalleni olin saanut avun virtsatieongelmaan Cystaid -valmisteesta. Päätin vielä kokeilla sitä Sirulle ennen kuin käyttäisin neitiä lääkärillä tutkimuksissa. Kahden viikon kuuri tehosi ja tuoli jäi rauhaan.

Liikuttavaa Sirun käytöksessä oli alkuun hänen suuri intonsa leipään. Sämpylät katosivat pussista sängyn alle jemmaan. Aloin säilyttää leivät jääkaapissa. Vuoden mittaan Sirun luottamus ruoan saamiseen on vahvistunut ja leipä jäänyt rauhaan.

Toukokuussa kahden naisen talouteemme muutti komea kissaherra Max. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pidin kissat erillään. Pääsivät haistamaan toistensa nenää keittiön ovenraosta. Kovin alkoi juttu herrasväellä luistamaan. Lempein äänenpainoin puhuttiin oven molemmin puolin. Voi sitä iloa, kun kolmantena päivänä päästin Maxin keittiöstä. Kissat ovat olleet siitä alkaen paita ja peppu. Yhdessä leikitään ja riehutaan, kaverit pesevät toisiaan, juttelevat paljon ja usein yhdessä nukutaankin. Siru on tosi kova tyttö juttelemaan erikoisella, kireällä äänellään. Esim. vessaan menosta pitää aina ilmoittaa.

Siru sai Maxin tultua aimo annoksen rohkeutta. Häntä sai alkaa silitellä ja nostaa syliin. Aamuisin olen hukkua rakkauden osoituksiin, kun neiti kiipeää syliin pyörimään ja antamaan nenäpusuja. Nyt uusin juttu on, että Siru puolestaan on alkanut opettaa Maxille, miten kivaa on lötköttää mamman sylissä. Max on alusta asti ollut täysin luottavainen, mutta sylistä on halunnut heti pois, jos istun. Viikko sitten Max tuli kokeilemaan myös sylissä oloa ja viihtyi pitkän tovin.

Vietimme joulua äitini luona. Kissat vein jo edellisenä viikonloppuna tutustumaan mummolaan, joka tulee toimimaan myös hoitopaikkana tarpeen tullen. Max otti heti rennosti, Sirukin paljolti illan mittaan. Ajelin kotiin tyytyväisenä. Yöllä soi puhelin. Äiti soitti. Siru oli itkenyt koko yön minun perääni. Äkkiä vedin vaatteet päälleni ja lähdin ajamaan. Sirun itku loppui heti, kun hän näki minut. Nukuimme kaikki tyytyväisinä aamuun asti. Vielä seuraavan yön kävin nukkumassa äidin luona. Sitten neiti oli jo niin tottunut isoäitiinsä, ettei mammaa tarvinnut. Jouluna meillä oli rento meininki. Uusilla leluilla leikittiin ja juostiin ympäri taloa. Parvekkeella oli kivaa katsella lasien takaa kuusen alta ulos. Ja isoäiti kiedottiin tyystin pikkuvarpaan ympärille.

Vuoden vaihteessa meillä oli hammasremontti. Sirulta poistettiin alaetuhampaat. Eläinlääkärin mukaan ne saattoivat olla maitohampaita, koska olivat alkaneet heilua ja tulehduttaa ientä. Poisto-operaatio ja paraneminen menivät hyvin. Jälkitarkastuksen yhteydessä uusittiin rokotukset. Varmaan hampaat olivat neitiä vähän vaivanneet, sillä hän on nyt kahta leikkisämpi.

Sirussa on selvästi myös lähihoitajan ainesta. Minulla on toisinaan ollut särkyjä jaloissa ja lonkissa. Siru vaistoaa sen ihmeellisesti, sillä käpertyy nukkumaan juuri kipeän paikan päälle. Kissan lämpö ja kevyt paino helpottavat kipua huomattavasti.
On ollut huikeaa saada tutustua Siruun, voittaa luottamus ja nähdä, miten hän nauttii elämästä. Olen hyvin onnellinen kahdesta karvakerästäni!

Karoliina Karppelin (1.2.2016)

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 1-2016.

Kuvat: Hanna & Karoliina Karppelin