Kolumni: Myyttejä kissoista

Se putoaa aina jaloilleen. Sillä on yhdeksän elämää. Se saalistaa pilkkopimeässä ruokansa. Ei mikään ihme, että niitä on entisaikoina palvottu jumalina.

Tämä ihmeellinen otus on kissa, latinankieliseltä nimeltään Felix catus.

Ihmisen suhde kissoihin on vaihdellut vuosituhansien ajan. Muinaisessa Egyptissä villikissasta polveutunut kesykissa löysi pian tiensä koko kansan suosikkieläimeksi. Kissat metsästivät jyrsijöitä, ja niiden uskottiin suojelevan pahoilta hengiltä ja parantavan hedelmällisyyttä. Kissat yhdistettiin useisiin jumaliin, joiden tärkeyttä viestittiin patsaiden ja kuvien muodossa. Kissojen levitessä muihin kulttuureihin ne liitettiin usein puhtauteen ja menestykseen.

Kristinusko synkensi kissanpäiviä, sillä kirkko ei suhtautunut suopeasti eläinjumalien palvontaan. Keskiajalla kissoja vainottiin ja niitä hävitettiin julmasti, sillä niiden ajateltiin olevan paholaisen tai noitien apureita. Erityisesti mustien kissojen uskottiin tuovan huonoa onnea. Vielä edelleenkin mustista kissoista elää sanontoja ja niiden ajatellaan olevan hankalampia lemmikkejä kuin kirjavat kaverinsa. Tämän seurauksena mustia kissoja jopa adoptoidaan vähemmän kuin muun värisiä.

Vanhoissa lastenohjelmissa kissat esitettiin pahansuopina ja viekkaina otuksina. Nykyäänkin viiksiniekkojen käytöstä ei aina ymmärretä ja esimerkiksi hutipissailu saatetaan tulkita mielenosoitukseksi tai omistajan uhmaamiseksi. Todellisuudessa kissan käytöksen takana voi olla stressiä, sairaus tai kissan käytössignaalien väärä tulkinta.

Kissan itsenäisyyttä myös liioitellaan. Väitetään, että se ei kiinny ihmiseen ja pärjää yksin ulkona. On totta, että kissat ovat paikkauskollisia ja ne kokevat helposti muutosstressiä. Kissa kuitenkin kiintyy omistajaansa ja tarvitsee ihmisen huolenpitoa. Maidolla ja raa’alla kalalla misse ei elä, sillä kypsentämätön kala voi aiheuttaa loisia ja maito pistää vatsan sekaisin. Myös luonnossa kattikaveri ei yksin pärjää, kuten ei muutkaan lemmikkieläimet. Vaikka kissat notkeita ovatkin, ne eivät aina putoa jaloilleen.

Onnellinen kissan elämä sisältää oikeanlaista ravintoa, virikkeitä ja turvaa. Kissa tarvitsee kodin ja välittävän omistajan, joka haluaa katsoa maailmaa kissan silmin. Kissaan tulisikin suhtautua arvokkaana eläimenä, ilman että liitämme niihin myyttejä ja uskomuksia. Onhan kissan elämä itsessään jo melko uskomatonta.