Kissan hammassyöpymät

Hammassyöpymät ovat kissoilla hyvin yleinen, ennen pitkää kipua aiheuttava vaiva.

Hammassyöpymät (tooth resorption eli TR, jota kutsuttiin aiemmin nimellä FORL eli feline osteoclastic resorptive lesion) ovat kissoilla yleisiä, kipua aiheuttavia hammasvaurioita, joita esiintyy yli 70 prosentilla kaikenrotuisista kissoista.

Hampaan syöpyminen alkaa juuren uloimmasta kerroksesta (sementti), josta se etenee hammasluuhun ja hampaan ytimeen. Syöpymät jaetaan kahteen eri tyyppiin. Hammasröntgenkuvat ovat ensiarvoisen tärkeitä juuri näiden syöpymätyyppien erottamiseksi, koska hammasröntgenkuvista saatu tieto vaikuttaa merkittävästi hoitosuunnitelmaan. Ulkoisesti molemmat syöpymätyypit näyttävät samalta, ja usein samassa suussa ja jopa saman hampaan eri juurissa voi olla erityyppistä syöpymää. Joskus syöpynyt hammas voi näyttää ulkoisesti täysin normaalilta ja muutokset havaitaan vain röntgenkuvassa.

Koska synnynnäisten hammassyöpymien syytä ei tiedetä, on niitä mahdotonta ennaltaehkäistä. Koska taudin etiologiaa ei tunneta, sen kehittymistä tai etenemistä ei osata toistaiseksi estää. Koska ensimmäiset muutokset näkyvät nimenomaan röntgenkuvissa juurien alueella, ongelman laajuuden kartoitus edellyttää kaikkien hampaiden röntgenkuvausta. Vaurioita, jotka näkyvät vasta röntgenkuvassa, voidaan seurata kliinisesti ja röntgenologisesti. Kirjallisuudessa mainitaan kliinisten vaurioiden paikkaus yhtenä hoitovaihtoehtona, mutta se ei pysäytä syöpymistä vaan hammas menetetään joka tapauksessa.

Hammassyöpymää on esiintynyt kissoilla aina: pyramidien sisältä löydetyistä kissojen kalloista on löytynyt syöpyneitä hampaita. Vastaavanlaisia muutoksia esiintyy myös ihmisellä ja koiralla, mutta huomattavasti harvemmin kuin kissoilla. Syöpymiä voi esiintyä kaikissa hampaissa, mutta tavallisimpia ne ovat väliposkihampaissa ja kulmahampaissa.

.Alkuvaiheen hammassyöpymä, joka on vielä piilossa ienrajan alla eikä ole edennyt juurikanavaan asti, on yleensä vielä kivuton. Kun hammassyöpymä etenee hammasluuhun ja kruunun kiilteen läpi, muodostuu kissan hampaan pinnalle reunoiltaan epätasainen, usein tulehtuneen ikenen peittämä kuoppa. Erityisesti hampaan pinnalle auenneiden ja hampaan ytimeen asti ulottuvien hammassyöpymien tiedetään aiheuttavan kissalle kipuja.

Hammaskivun vuoksi kissa pureskelee haluttomammin ja saattaa siirtyä syömään pehmeämpiä ruokia. Kipeällä suulla on myös vaikeampaa pitää huolta turkista. Oireena voidaan myös huomata kuolaamista, ruokailutapojen muuttumista, naaman kaapimista, leukojen väpättämistä, kissa voi olla epäsosiaalinen tai sille voi tulla käytöshäiriöitä kuten vääriin paikkoihin pissailua. Kissa voi myös olla oireeton, tai sen oireilua on vaikea tunnistaa ja huomata.

Kissan hampaat on hyvä tarkastaa säännöllisesti esimerkiksi rokotuskäyntien yhteydessä ja aina, jos kissa aristelee suutaan tai sen syömistottumukset muuttuvat (eli esimerkiksi kuivaruoka ei enää kelpaa) tai jos kissalle muodostuu hammaskiveä.

Hoitona on syöpyneen hampaan poisto. Resorptiohammas poistetaan aina kirurgisesti. Poistamalla hammas poistuu myös kipu.

Onneksi kissa pärjää hyvin, vaikka hampaita jouduttaisiinkin poistamaan. Useimmat kissat pystyvät syömään aivan normaalisti jopa kuivaruokaa harvemmallakin hammaskalustolla. Kissa ei sure menetettyjä hampaita, mutta kivun kanssa elämänlaatu kärsii varmasti.