KKY:llä on tällä hetkellä 9 FIV-positiivista kissaa, joten nyt onkin otollinen hetki kirjoittaa aiheesta. Kirjoittajana toimii Kky:n vapaaehtoinen, joka on toiminut ensikotina sekä adoptoinut kaksi FIV-kissaa yhdistykseltä.
Kaikki yhdistykselle tuodut kissat testataan FIV (immuunikatovirus) ja FeLV (leukemiavirus) -sairauksien varalta.
Erityisesti populaatiokissoilla on usein virusperäisiä sairauksia, mutta se ei suinkaan ole maailmanloppu (kuten ei ihmiselläkään), vaan saattaa vaatia omistajalta enemmän sitoutuneisuutta ja hoivaa pitää kissan elämä mielekkäänä.
Mikä on FIV- eli kissojen immuunikatovirus?
- virusperäinen ja kissakohtainen eli ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.
- tartunta: syljen ja veren kautta (puremasta tappeluissa, pariutuessa, verensiirroissa).
Ei tartu hiekka/ruoka-astioista!
-Vaiheet:
- Tartunta: jonka aikana imusolmukkeet suurenevat ja saattaa esiintyä kuumeilua, mutta osalla ei välttämättä näy mitenkään
- Oireeton viruksen kantaminen: voi kestää useita vuosia tai loppuelämän
- Krooninen vaihe: näkyy vastustuskyvyn rajun heikkenemisen myötä kehon eri alueen (suu/silmä/suolisto/iho) tulehdusten kautta. Oireiden hillitsemiseen/kuolettamiseen ei ole keinoa.
Sairaudelle ei ole muuta hoitoa kuin kissan suojeleminen liialta stressiltä terveiden elämäntapojen kautta, säännöllisillä eläinlääkärin tarkastuksilla sekä ajantasaisilla rokotuksilla, kunnes siirrytään krooniseen vaiheeseen (rokotus voi olla hengenvaarallinen vastustuskyvyn rajun laskun jälkeen)
Henkilökohtainen omistajakokemus FIV-kissoista
Teknisesti erilainen kissa, mutta perusluonteessa ei eroa
Raina ja Ressu (kuva) olivat aluksi ensikodissa minulla, mutta useiden kuukausien kyselyhiljaisuuden sekä hammasoperaatioiden jälkeen päätin, että he ovat nyt vakiokalustoani ja juuri oikeita opettajia kasvattamaan pitkäjänteisyyttäni.
Rainan ja Ressun terveys koki kolauksen, kun stressaavan ensikotiin muuton myötä puhkesi vakava hammastulehdus. Sen ainoa hoitokeino oli lähes kaikkien hampaiden poisto, mikä jälkikäteen ei ole vaikuttanut kissojen elämään muutoin kuin kivun poistumisena. Kissat eivät olleet käsiteltävissä ensikotiaikaan populataustansa takia ja siksi hampaiden tarkistus ei ollut kotiolosuhteissa onnistunut, eivätkä kissat näyttäneet mitään merkkejä ulospäin. Näin ollen tulehdus oli kerinnyt äityä pahaksi.
Tuon terveyssäikähdyksen oppina painotankin erityisesti mahdollisimman stressitöntä kotia (ei tarkoita että omistajan pitää rajoittaa elämäänsä, vain kissojen kotona tapahtuvaa elämää) sekä kissan erityistarkastelua kipujen osalta. Meillä ensikotiaikaan kävi paljon vieraita sekä useita koiravieraita, jotka jälkeenpäin ajateltuna olivat varmasti yksi iso tekijä kissojen stressiin. Jokainen kissa ( FIV:illä tai ilman FIV:iä) on yksilö, ja siksi ei kannata tätä lukiessa ajatella, etten enää ikinä saa tehdä mitään kotona kun FIV-kissaltani hajoaa paikat. Ensisijaisesti kissaa etsivän tulee keskittyä kissan luonteen/”kemioiden” sopivuuteen itsensä kanssa ja heti toissijaisesti omien resurssien riittävyyteen kissan hoidossa.
Nyt Rainan ja Ressun hammasoperaatioiden jälkeen ei ole näkynyt sairauteen liittyvää oireilua, vain heidän syvempää rentoutumista kanssani, kun olen osoittanut toimillani haluavani heidän parastaan, eikä taloudellisia resursseja ole mennyt sen enempää kuin “normaalin” kissan hoidossa tuon hammasmonsterin selätyksen jälkeen.
FIV-kissan luonne ei eroa tavallisen kissan luonteesta, ja kissan terveyttä tulisi vaalia vähintään yhtä paljon kuin “normaalin” kissan kohdalla. Hyvä muistaa myös se että kodissa saa olla kissalajin osalta vain FIV:iä kantavia kissoja, mutta muiden lemmikkieläinlajien osalta ei ole rajoituksia.