Otteita Tinkerin päiväkirjasta

10.7.2016

”Saavuin tänään Ensikotimamman luokse. Sain ikioman huoneen, jossa minulla on omat raksut ja vessa ja pikkuruinen raapimapuu. Heittäydyin heti helläksi, kiehnäsin, kehräsin, puskin ja menin syliin. Mitä sitä suotta ujostelemaan… Olen huudellut aika paljon täältä omasta huoneestani ja oven alta olen komentanut Ensikotimamman kollikissoja – ne haisevat oudolle. Vähän minä myös ikävöin omaa poikaani Daltonia, mehän elelimme sen kanssa yhdessä aina Daltonin syntymästä asti, siis seitsemän vuotta. Se on pitkä aika. Niin, Äiskä rakasti meitä kyllä kovasti, siksi meistä kasvoi Daltonin kanssa niin helliteltäviä kissoja, mutta joskus se elämä heittelee niin, ettei voi muuta kuin luopua, kyllä me se ymmärretään. Äiskä, jos luet tätä, älä huoli – kyllä me Daltonin kanssa pärjätään!”

28.7.2016

”Tänään muutan omaan kotiin. En minä kauaa täällä ensikodissa vanhentunut, pari viikkoa vain. Näin, että Ensikotimamma pakkasi minulle mukaan ainakin raksuja ja sen tutun tassukuvioisen viltin, jonka päällä olen täällä torkkunut. Se on hyvä viltti – kerran se oli vahingossa pudonnut kiipeilypuun ja vessalaatikon väliseen pikkukoloon, mutta minä tyttö se silti möngin sen päälle nukkumaan. Se on minun viltti! Nyt alkaa jo vähän jännittää; millainenhan se uusi oma koti on..?

1.8.2016

”Neljäs päivä uudessa kodissa. Olen ollut reipas tyttö. Syön ja juon ja vähän leikinkin, vaikka siellä ensikodissa en moiseen ryhtynyt – olin ollut niin kauan ilman pitkiä hellittelyhetkiä, etten tuhlannut aikaani turhanpäiväiseen touhuiluun. Sitä Tytärtä vähän vielä varon, mutta kyllä sekin minua saa paijailla, jos Mami on lähellä.”

4.8.2016

”Me ollaan Mamin kanssa ihan rakastuneita toisiimme. Tehdään kaikenlaisia kotiaskareita yhdessä ja jutellaan paljon. Minä varsinkin, tällä elämänkokemuksella tarinaa nimittäin riittää! Aamuisin tarinoin erityisen paljon, kun olen koko yön pitänyt mölyt mahassa. Se Tytärkin on osoittautunut ihan OK tyypiksi; jaksaa aina rapsutella minua!

Öisin annan palloille ja leluhiirulaisille kyytiä – ihmisten kanssa en leiki, ehei – ja päivisin torkun sillä viltillä, jonka Ensikotimamma pakkasi minulle mukaan, kun muutin. Siinä on tuttu tuoksu, vaikka ei täällä omassa kodissa mitään kovin pelottavaa enää olekaan. Paitsi Inhottava Imuri ja Hirvittävä Hiustenkuivain…!”

23.8.2016

”Mami osti minulle kiipeilypuun. Ei kamalasti kiinnosta, paitsi jos sinne on laitettu karkkia… Ne minä kyllä kipuan hakemaan, kunhan kukaan ei ole näkemässä. Ja voi hurja, arvatkaas, Mami on muutaman kerran pukenut minulle valjaat! Treenailtiin aluksi sisällä niiden kanssa, mutta koska olin niin reipas, Mami vei minut ulos. Se on kyllä aika jännittävää puuhaa, kamalasti ääniä ja tuoksuja!

Tässä eräänä päivänä yllätin Mamin aloittamalla märkäruuan mutustelun, vaikka olenkin enemmän raksutyttöjä. Nyt Mami sanoo, että on varottava, etten pulskistu. Pyh…”

28.9.2016

”Minä olen vallan ryhtynyt viekkukissaksi. Mamin vieressä on niin mukava ja lämmin torkkua! Iltaisin Mami lukee Tyttärelle iltasatuja ja ne ovat niin mielenkiintoisia, että minäkin osallistun satuhetkiin ja hoputan sitten Mamia, jos iltatoimet uhkaavat venyä ja nukkumaanmenoaika alkaa häämöttää.

Se ulkoilupuuha on edelleen aika jännää ja nyt, kun ilmat ovat alkaneet kylmetä, niin kuka siellä vilpoisessa tahtoo kökkiäkään? Mieluummin ihmettelen maailmaa Mamin kanssa meidän omalta parvekkeelta käsin.

P.S. Olettekos huomanneet, että minä poseeraan KKY:n ensi vuoden seinäkalenterissa joulukuun tyttönä! Laittakaahan tilaukseen!”

Ensikoti  Hanna Tinkeristä:

Tinksu hurmasi minut heti, kun ensikotiin saavuttuaan astui ulos kantokopasta. Neidolla oli paljon asiaa ja hurjasti rakkautta annettavana. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Tinkerin kohtalo huolestutti hieman. Vaikka Tinker oli kaunis ja hellyydenkipeä kissa, oli kyseessä kuitenkin jo 8-vuotias kodinvaihtaja, joka kaipasi lähitulevaisuudessa ainakin hammaskivenpoistoa ja se etsi uutta kotia vuoden kovimpaan pentuaikaan. Valmistauduin siis henkisesti siihen, että Tinkerin vierailu saattaisi venyä pitkäksikin. Ja vielä mitä! Varsin pätevän oloinen emäntäehdokas Tuuli otti yhteyttä hyvin nopeasti. Treffit sovittiin ja Tinker hurmasi niin, että emäntätarjokas suuntasi suoraan lemmikkitarvikekauppaan ja viikon kuluttua Tinkeroinen pääsikin ikiomaan, ihanaan kotiin Mamin ja Tyttären prinsessaksi!

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 2-2016.

Kuvat: Tuuli Jokela