Kirjoittaja: Sirkka Heikkilä | Kuvat: Minna Vuohiaho
Alun perin Kaisa oli saanut pentuna kodin eräästä maatalosta, jossa se sai olla vapaasti ulkoilevana sisäkissana.
Kaisan epäonneksi sen emäntä päätti jostain syystä ottaa rotukissan ja heitti Kaisan pysyvästi ulos, koska ei halunnut vaarantaa kalliin rotukissan terveyttä. Hän pelkäsi nimittäin Kaisan tartuttavan kalliin rotukissansa ulkoa saamillaan ”taudeilla”.
Kaisa oli todennäköisesti jo silloin tiineenä, ja populaation alku olisi lähtenyt kehittymään pentujen synnyttyä ulkorakennukseen, ellei tämän teiniäidin onni olisi kääntynyt, kun paikalliset eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoiset saivat kuulla sen kohtalosta. He ottivat asiakseen kuljettaa pienen perheen KKY:n kissatalolle.
Kaisa ja pojat, Ykä ja Arska, saivat asianmukaisesti loishäädöt, rokotukset ja sterilaatioleikkauskin toteutui aikanaan.
Alkuun Kaisa oli kolmikosta tomerin, alkoi melko nopeaan tahtiin tottua uudelleen ihmisiin ja saikin sitten uuden kodin. Ulos syntyneillä Arskalla ja Ykällä kesyyntyminen kesti jonkin verran kauemmin, mutta aikanaan nekin saivat uudet kodit, jossa kesyyntyminen sitten jatkui.
Ilman vapaaehtoisten toimijoiden asiaan puuttumista tämän kolmikon kohtalo olisi ollut murheellinen, mutta nyt ne saavat elää turvattua sisäkissan elämää rakastettuina lemmikkeinä.
