fbpx

katti-matti 1-2019

Toimija esittäytyy

Tervehdys kaikille! Täällä Tarja Sahimäki-Toivonen Ylöjärven Kyöstilän kylästä kirjoittaa teille pienen jutun. 

Edellisen kerran olen ollut hallituksessa ja tehnyt Katti-Mattia joskus 1980-90 luvun taitteessa. Se oli semmoista leikkaa, liimaa -puuhaa,  ja kirjoitin vanhalla kirjoituskoneella, sähköinen ja hieno oli kylläkin. Mieheni piirteli ja jäsenet lähettelivät kivasti postia. Sitten kun lapsia syntyi ja taloa rakennettiin, niin oli pakko lyödä hanskat tiskiin. Nyt ovat lapset lentäneet pesästä, ja tilaa on kissoillekin.. Onhan siinä hommaa siivouksessa ja muussakin mikä tulee sitten kissankarvojen ja hiekan muodossa, mutta kyllä ne pyöreät silmät ja kujerrus palkitsevat kaiken. Nauraa on saanut kun tekevät kepposia toisilleen ja se tunne, kun tulee päivä, kun antaakin silittää tai ottaa syliin.

Palasin siis jälleen viime vuoden lopulla toimimaan auttaakseni kodittomia kissoja. Elokuun lopulla tytärtäni pyydettiin auttamaan loukutuksessa. Eräs jo ennestään harmaita hiuksia aiheuttanut vanhempi mies ilmoitti, että hänen pihallaan oli taas liikaa kissoja, joita hänen koiransa syö. Kaksi kertaa loukutettiin, jolloin minulle saapui Lenaksi ristimäni pieni suloinen punavalkoinen nappisilmä kahden pentunsa kanssa. Ninni-tyttö on pienempi kuin veljensä, mutta emonansa näyttävät molemmat Lenaa pitävän. Kolmannella kerralla tyttäreni sai mukaansa valvovan eläinlääkärin ja poliisin. Irti pihassa elävä koira todettiin niin sairaaksi, aliravituksi ja aggressiiviseksi, että se päätettiin päästää kärsimyksistä. Samalla toinen koti otti hoitaakseen vielä viisi pientä pentua, jotka kiinni saatiin. Peräkammari on nyt järjestelty uuteen kissamaiseen tyyliin, kolme pissakoppaa, kaksi kiipeilypuuta ja kaikenlaisia laatikoita ja sopukoita.

Näiden kanssa on sitten sattunut ja tapahtunut. Liekö ensikertalaisen osaamattomuutta vai huonoa tuuria. Ensin Lena pelästyi nuohoojan kovaäänistä imuria ja hävisi päiväksi. Suuretsintöjen päätteeksi mieheni peilin avulla löysi sen löylyhuoneen seinän välistä. Kissa oli jäänyt jumiin kulmatilaan, ja mieheni joutui purkamaan seinää, jotta sai Lenan pois. Lena oli tosi pelokas ja säpsähti vähästäkin. Pennut kesyyntyivät jo hyvällä vauhdilla, mutta sitten jostain tuli ensin Ninnille silmätulehdus. Kun huomasin Repenkin silmän alkavan rähmiä, aloitettiin sekä suun kautta Herpes-virukseen tarkoitettu lääkitys että silmätipat useasti päivässä. Ninnin jouduin laittamaan pariksi viikoksi isoon häkkiin olohuoneeseemme, jotta pystyin lääkitsemään. Oli siellä kaikki mukavuudet: pieni kiipeilypuu, oma wc, lepokoppa, lelut ja ruokailupaikka. Iltaisin leikitettiin verkon läpi, ja telkkarissa lintuvideot pyörivät aamusta iltaan. Työni pystyin järjestelemään niin, että lääkitys sujui. Rankkaa aikaa oli, mutta molemmat tervehtyivät ja lähtivät vappuviikolla omaan kotiin yhdessä. Ninni minua pelkäsi, kun sitä lääkitsin, vaikkakin antoi hyvin hoitaa; Repe on taas kova juttelemaan ja pian sain jo syliin.

Eipä silti, itselläni on kolme omaa kissaa, ja vain yksi on sylissä, yöllä kyllä tyynyllä harmiksi asti. Nemo kun on tuollainen kuusikiloinen 14- vuotias ukkeli jo.

Nelivuotias kirveen alta pelastettu Misu ei myöskään ole sylissä, mutta vieressä nukkuu. Kolmas kissani on kuusivarpainen isoilla sivutorahampailla varustettu Nala-tyttö. Nala on kahdeksan vuotta sitten yhdistykseltämme otettu. Asui tyttäreni luona maalla ja ulkoili. Kun muuttivat taloon, jossa ulkoilu ei ollut enää mahdollista, alkoivat kissakaverit kiusaamaan Nalaa. Nyt se asuu kanssamme Ylöjärven maalaismaisemissa. Ulos en ole vielä päästänyt, mutta katsotaan kesällä sitten. Täällä ei ole juurikaan liikennettä, mutta on joskus ollut supikoiria ja naapurin koira, joka on jo kerran Nemo-ukkelin kimppuun käynyt.  Vesirotat pysyvät pyydystyksellä hillityissä rajoissa, ja tuolla pihassa niitä lojuu milloin missäkin.

Rakkaimman kuusivuotiaan pitkäkarvaisen, täysmustan poikakissani Pikin jouduin saattamaan sateenkaarisillalle, kun keksimme tyttäreni kanssa, että hänellä oli imusolmukesyöpä (lymfooma). Olimme jo kolme kertaa käyneet eläinlääkärissä, ja oli vain alustava epäily kasvaimesta. Tutkimus- ja koepalanottopäivänä soitin, että vaihdetaan hoito eutanasiaan. Tässä sairaudessa kissa voi saada sisäistä verenvuotoa ja tuskaisen kuoleman sinun ollessasi täysin kykenemätön toista auttamaan. Tiesin, että nyt on lähtö lähellä, kun ei edellisenä yönä tullut enää nukkumaan tyynylle pääni päälle tassu minun käteeni. Joka ikinen ilta kävimme yhdessä iltapesulla ja menimme yhdessä nukkumaan. Viisas kissa, avasi ovet, nouti tavaroita, istui ja antoi tassua. Pudotteli lattialle tavaroita tassulla, jos ei pyyntöihin suostuttu. Ymmärsi mielestäni puhettani. Leimautui minuun niin vahvasti, kun Pikin tullessa olin 11 kuukautta sairaslomalla.  Tyttäreni sen pienen mustan möykyn pelasti lampaiden joukosta.  Istui olkapäälläni kuin orava, kun tein kotitöitä. Kaipaus on vieläkin ihan valtava. Nukkuu nyt vieressäni tuhkattuna hienossa mustassa kulhossa.

Minulla on ollut aina kissoja ja ne ovat eläneet jopa yli kaksikymmentävuotiaiksi vaikka ovat täällä maaseudulla ulkoilleetkin. Ensikotina siis toimin, ja sisarukset Tiuhti ja Viuhti muuttivat jo alkuvuodesta ensikodistani omaan kotiin tähän lähelle. Kerran olen jo käynyt vierailulla. Hekin ovat jo kesyyntymässä. Perhe tietää, miten toimia: turvallisissa oloissa leikin varjolla kissat edistyvät.

Vähän minua huolettaa kauanko yhdistyksen rahat riittävät, kun tuntuvat nuo eläinlääkärikäynnit olevan aika hintavia. Jos on ideoita, ottakaa rohkeasti yhteyttä. Yritän osaltani keksiä kivoja tuotteita myyntiin. Meinaa vaan tuo vuorotyö haitata tätä vapaaehtoistyötä. No, yritetään olla ahkeria ja pelastaa ihania kissoja, jotta nämä saisivat oman rakkaan perheen, joka huolehtisi.

Populaatiot – Kuinka arkajalka kesytetään

Ensimmäinen puoli vuotta Ykän kanssa

Ykä muutti mulle asumaan aluksi ensikotilaisena 2.heinäkuuta 2018 KKY:n toimitilalta.  Ykä oli tuolloin TODELLA pelokas ja säikky. Ykä oli elellyt sisaruksensa ja äitinsä kanssa käytännössä katsoen heitteillä ulkona eikä saanut kunnollista huolenpitoa ja rakkautta. Ikää oli tuolloin vähän yli vuosi. Täysin terve, leikattu, rokotettu ja sirutettu.  Superarkuutensa ja haasteellisuutensa tähden arvelin, että Ykä tulisi olemaan minulla pidemmän aikaa ensikotilaisena, koska arat kissat eivät ole kovin suosittuja adoptioehdokkaita.

Ykä tuotiin mulle puisessa pömpelissä, koska sitä ei saatu toimitilalla mitenkään kantokoppaan. Kyseinen pömpeli on pysynyt Ykälle koko ajan turvasatamana niinkin kauheille hirviöille kuin imuri ja vieraat ihmiset.

Ykä oleili aluksi täysin piilossa. Ensimmäiset kaksi päivää se ei tullut pömpelistään paitsi yöllä syömään. Kun se vihdoin uskaltautui ulos, se juoksi heti työpöydän vetolaatikkojen alle piiloon. Paikka pysyi turvapaikkana niin tiiviisti, että kaksi viikkoa tuntui siltä kuin koko kissaa ei olisi. Tosin ruoka hävisi yön aikana. Laitoin piilon suulle päivisin vesikipon ja kuivaruokaa.  Hetken päästä kuului hyvin vaimea rouskutus.

14.heinäkuuta Ykä ei enää katsonut minua niin pelokkaasti, kun asetin ruoan sille piilon suulle, vaikka varmasti epäilytti edelleen. Alussa välillä sihisi, mutta ei raapinut. Pian kuitenkin oppi, että mun käteni tarkoittaa ruoan saamista.

29. heinäkuuta laitoin Ykän piilolta kuivaruokaa ketjussa poispäin. Puolen tunnin päästä kävin katsomassa: kaikki oli syöty ja takaisin piiloon palattu. Tein kiipeilytelineen päälle teltan vanhasta lakanasta, jotta Ykä uskaltaisi käydä siellä raapimassa raapimispuuta.

13.elokuuta nukuin muutaman yön lattialla kissan vuoksi. Tämä siksi, että molemmat nukuttaisiin samalla tasolla ja meillä olisi suora näköyhteys toisiimme. Tämä toimikin hyvin, sillä Ykä pari kertaa tyytyväisenä nukkui päivällä, kun lepertelin sille jotain aikani. Edelleen pysytteli sohvan takana tai kiipeilypuun suojissa, mutta osoitti usein silmillään luottamusta, kun näki minut.  Pelottavaan imuriin Ykä pääsi myös noihin aikoihin ensimmäistä kertaa tutustumaan.

20.elokuuta Oli jokseenkin huvittavaa, että Ykä nosti heti päätään piilostaan, kun asunnosta kuului pienikin ääni, mutta kun väestöhälytin alkoi soida klo 12, Ykä vain jatkoi nukkumistaan. Ykä ehkä ajatteli : ”Turha nousta ylös, jos maailmanloppu alkaa.  Parempi nauttia viimeisistä nokosista vielä kun voi.” Tuolloin myös huomasin ensimmäisiä merkkejä, että Ykä ei stressaa niin paljoa enää. Karvoja ei putoillut niin paljoa kuin alussa.  Ruoka maistui erittäin hyvin.  Ihan sama, mitä oli tarjolla.

9.syyskuuta Ykä on kesyyntynyt reilun kahden kuukauden aikana jo huimasti. Illalla sain tulla alle puolen metrin päähän siitä, kun se söi. Sähiseminen vähentyi, kun tarjosin kuivaruokaa piilopaikan edustalle. Lisäksi Ykä alkoi tutkia paikkoja myös minun hereillä ollessani. Ennen se tapahtui vain öisin. Se ei enää juossut heti ensimmäisenä piiloon, vaan jäi tarkkailemaan tilannetta. Ykä myös alkoi tykätä seurata mun kokkailua ja etäisesti/varovasti nuuhkia kaikkia ainesosia, mitä sille näytin.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo tehdä ilmoitus KKY:n sivuille Ykästä, mutta en halunnut, sillä olin jo niin kiintynyt Ykään. Lisäksi en uskonut, että monikaan jaksaisi nähdä yhtä paljon vaivaa Ykän eteen. Olen nähnyt ja tavannut vaikka minkälaista lemmikin omistajaa, joten tiedän kokemuksesta, miten piittaamattomia osa ihmisistä on lemmikistä huolehtiessaan. Ainoa, mikä mietitytti, oli se, onko mulla varmasti varaa ylläpitää kissaa.

16.lokakuuta adoptoin Ykän itselleni.  Kävin KKY:n toimitilalla allekirjoittamassa paperit ja moikkaamassa kodittomia kisuja. Olin niin onnellinen tuosta päätöksestä ja olen sitä edelleen. Meidän kummankin puolesta.

17.lokakuuta OMG! En ole ennen nähnyt livenä, että näin tapahtuu, mutta Ykä katsoi itseänsä lattialle siirretystä peilistä ja koetti saada tämä vieraan kissan kiinni peilin takaa. Tämän jälkeen Ykän lempiharrastus oli itsensä ihailu peilistä.

29.lokakuuta leikittiin Ykän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä.

6.marraskuuta Ykä sai pakkomielteen päästä ohitseni eteiseen, vaikka vakiopiilopaikka ja kaikki tarvikkeet olivat ihan sen takana. Aikansa kierreltyään se uskaltautui lopulta luimaisemaan nopeasti ohi minusta. Eteisessä hieman murisi, mutta huomasi nopeasti, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan ja että edelleen se ihminen vaan istuu tuossa paikallaan. Olen niin iloinen, että Ykä rohkaistui yrittämään.

8. marraskuuta huomasin, että Ykä tuhisee nukkuessaan niin lujaa, että se kuuluu tuolta piilopaikasta kylppäriin saakka.  Sitten se tuhisee aina hassusti ollessaan tyytyväinen. Cute!

22.marraskuuta Aina märkäruokaa syödessä Ykän pitää ronkkia ruoka paloina pois kiposta ennen kuin sen voi syödä lattialta. Ei tässä muuten mitään, mutta keittiön maton tämä prosessi onnistuu aika lahjakkaasti sotkemaan.

Välillä kesken leikin Ykä alkaa jahtaamaan omaa häntäänsä. Ensin pyöritään itsensä ympäri ja lopulta kellahdetaan maahan tai syöksytään puoliksi maton alle.

Viimein Ykä on alkanut tunnistamaan äänistä, milloin avaan juuri hänelle tarkoitetun vetolaatikon keittiössä. Vilkkaasti tullaan kuikuilemaan, josko sitä saisi taas ruokaa tai herkkuja. Hän myös purisee aina ruokaa kippoon laittaessa. Se ei varsinaisesti kuulosta kehräämiseltä, mutta tyytyväiseltä se silti kuulostaa.

24.marraskuuta rapsutin Ykää lelulla eka kertaa kunnolla. Sähisi aluksi lelulle, mutta sitten huomasi, ettei se teekään mitään kamalaa, ja antoi rapsuttaa. Ykä siis sähisee aina kaikille uusille esineille, vaikka viiden minuutin päästä leikkii samaisella esineellä ihan onnessaan.

26.joulukuuta rapsutin Ykää lelulla, kuten aina ennenkin.  Tällä kertaa Ykä katsoi poispäin minusta, ja päätin kokeilla varovasti rapsutella sitä kädellä.  Onnistui! Ykä ei tiedä, että se oli mun käsi, mutta lasketaan onnistumiseksi… Niin pehmeä turkki hänellä!

Konsertti kissojen hyväksi

ELÄINSUOJELUTEKO

Vuoden 2018 syksyllä Tarvasjoelta tuli toimitilalle pieni populaatio arkoja kissoja. Tarvasjoella  meitä ei unohdettu, vaan kaksikin musiikkitapahtumaa järjestettiin KKY:n hyväksi.  Jälkimmäisestä, joulun aikaan pidetystä konsertista meille saapui seuraava juttu.

Nuoret pianistit konsertoivat kissoille

Satu Luukkosen piano-oppilaat soittivat Liedon Yliskulman koululla jouluisen konsertin kodittomien kissojen hyväksi.

Pianonsoiton opiskeluun kuuluvat harjoittelun ja tutkintojen ohella esiintymiset. Liedon seudulla jo merkittävän uran tehnyt soitonopettaja Satu Luukkonen järjesti joulunalusviikolla eläinteemaisen konsertin, jossa esiintyi yksitoista nuorta pianistia Tarvasjoelta, Liedosta ja Turusta.

Luukkonen motivoi soittajiaan esiintymiseen hienovaraisesti. Pienimmät oppilaat ovat totutelleet esiintymisjännitykseen soittamalla ensimmäisen konserttinsa pehmoeläimille. Tällä kertaa joulukonsertissa yhdistyivät kaksi Luukkoselle ja varmasti myös nuorille pianisteille tärkeää asiaa: musiikki ja kodittomien kissojen hyvinvointi. Konsertissa kerättiin vapaaehtoinen avustus Kissojen Katastrofiyhdistyksen hyväksi.

Teemana eläimet

Konsertin alkua odotellessa soittajat keskittyivät omiin suorituksiinsa koulun hämärillä käytävillä. Pientä supinaa kuului. Kaikkien mielestä oli kivaa soittaa kissojen hyväksi.
– Joo, on! totesivat tarvasjokelaiset Saga, Susanna ja Kerttuli.

Konsertissa kuultiin kappaleita kuten Saapasjalkakissa, Kissa ja hiiri, Tarantella ja Perhonen. Illan viimeisinä esityksinä soivat Meritähti ja Merisiili.

Soittajien ja yleisön nauttiessa glögeistä ja joulutortuista Satu Luukkonen kertoi omista kokemuksistaan kodittomien kissojen parissa. Kissapopulaatiot ovat useimmiten leikkaamattomien kotikissojen jälkeläisistä muodostuneita, villiintyneitä kissalaumoja. Ruoan ja suojan puutteen ja usein myös sukusiitoksen vuoksi populaatiokissoilla on tauteja, loisia ja vammoja.

Kun Luukkonen löysi tällaisen populaation, hän päätti pelastaa kissat. Hän törmäsi kuitenkin heti kodittomien kissojen kurjaan tilanteeseen. Erityisesti tänä vuonna niitä on ollut paljon.
– Turun eläinsuojeluyhdistyksen tilat olivat niin täynnä, että he eivät halunneet näitä kissoja ottaa.

Koviakin kokenut kissa voi kasvaa lemmikiksi

Netistä Luukkonen löysi Kissojen katastrofiyhdistyksen, joka hoitaa vapaaehtoisin voimin myös villejä populaatiokissoja. Ne leikkautetaan, lääkitään ja hoidetaan sijaiskodeissa niin kauan, että niille löytyy oma koti ja sitoutunut omistaja. Yhdistys jakaa myös tietoa vastuullisesta kissanhoidosta, jotta leikkaamattomien ja villiintyneiden kissojen määrä ei enää kasvaisi.
– Yhdistyksen Turun tilat olivat täynnä, mutta Tampereella oli tilaa. Loukutimme nämä puolivillit kissat ja kuljetimme ne Tampereelle, Luukkonen kertoi.

Yksi populaation kissoista jäi kuitenkin Tarvasjoelle ja siitä tuli Luukkosen ystävän lemmikki.
– Se sai nimen Lempi. Sanotaan että populaatiokissasta ei tule sylikissaa, mutta Lempistä tuli. Minusta kovia kokeneista kissoista voi tulla parhaita lemmikkejä, Luukkonen pohti.

Joulumieltä kaikille kissoille

Neljällä konsertissa soittaneella pianistilla on kotonaan kissoja. Kaikkien mielestä sopiva lemmikkikissojen määrä on kaksi.
– Toivotaan että kaikki kodittomat kissat saavat jouluksi oman kodin! kuuluivat soittajien terveiset kodittomien kissojen auttajille.

Luukkosella itsellään on kolme kotikissaa. Hän on kerännyt varoja kissojen auttamiseen myös konsertoimalla kansainvälistäkin mainetta niittäneen turkulaisen Aino-kuoron kanssa. Kissojen asia on sydämen asia.
– Jos olisin rikas, perustaisin varmasti kissojen hoitokodin. Mutta nyt yritän auttaa tällä tavalla. Jos kissan ottaa, toivoisin, että otettaisiin koditon kissa! Satu Luukkonen päättää.

KISSOJA HAUSKOJA, KISSOJA PALJON

Yhteistyössä on voimaa

Miksi näitä kissapopulaatioita aina vain löytyy kaikesta leikkautusvalistuksesta huolimatta? Sitä on saatu ihmetellä kerran jos toisenkin. Onneksi löytyy myös ihmisiä, joiden silmät ovat avoinna kissojen hädälle ja jotka ovat myös valmiita lähtemään loukkujen kanssa paikalle pelastushommiin, kun tarvitaan.

Naapurikunnista ja Pohjois-Pirkanmaalta tuli alkuvuodesta useita avunpyyntöjä  populaatioiden talteenotosta. Vain kerran yhdistys lähetti loukuttajan paikalle; muissa tapauksissa ilmoittaja itse vähä kerrassaan toi kissoja toimitilalle, jossa tehtiin normaalit toimenpiteet : madotus, sirutus, rokotus, neuterointi  ja uudelleen madotus, kun sitkeitä pieniä olioita asusteli ulkona elelleiden kissojen masuissa. Kun olotila alkoi olla hyvä, niin kesytys ja kodinetsintä saattoi alkaa.

Facebookista Tampereella luettiin syksyllä 2018, että Alavuden seudun eläintiimi ry oli saanut selvittääkseen erään talon pihapiiristä lähes satapäisen kissapopulaation.  Kissalauma uhkasi jäädä pakkasen armoille, joten oli kiire.  Oli selvää, että mikään yksittäinen yhdistys ei hommasta selviäisi.  Kuuden yhdistyksen mukana KKY päätti ryhtyä yhteistyöhön kissojen pelastamiseksi.

Erään populaation tarina

Eräästä Pohjanmaan kunnasta kissanomistaja otti vuoden 2018 keväällä yhteyttä Alavuden Seudun Eläintiimi ry:hyn, koska talon pihamaalla eleli parikymmentä kissaa.  Paikan päällä selvisi totuus : kissoja oli huomattavasti enemmän kuin kaksikymmentä, ja lisäksi pentuja oli tulollaan. Yhden emon synnytys oli käynnissä keskellä pihaa Eläintiimin mennessä paikalle. Nuori emo ei osannut hoitaa pentujaan. Eläintiimin jäsen Janita Heimonen kertoo ottaneensa terassille pahvilaatikkoon syntyneet pennut paitansa sisälle lämpimään, ja ne virvoiteltiin emonmaitovastikkeella, mutta pihamaalle maahan syntynyt pentu menehtyi.

Kaiken kaikkiaan pihasta ja ympäristöstä löytyi keväällä 2018 noin 40 pentua. Populaation pentukuolleisuus oli suuri, koska pennut olivat nähneet nälkää jo kohdussa. Eläintiimi kuljetti emoja eläinlääkärissä kuivumisen, kohtutulehdusten ja märän vatsakalvontulehduksen takia. Kun tiimi joutui pyytämään valvontaeläinlääkäriltä apua, kissojen omistaja ei enää halunnut tehdä yhteistyötä.

Valvontaeläinlääkäri antoi kuitenkin määräyksen, että omistajan oli hoidettava kissatilanne vuoden 2018 loppuun mennessä.  Kissamäärä pihassa jatkoi kasvuaan. Syksyllä 2018 Eläintiimin työ pääsi kuitenkin jatkumaan valvontaeläinlääkärin kanssa yhteistyössä. Osa kissoista oli huonokuntoisina vietävä suoraan eutanasiaan.  Janita Heimonen kertoo:

”Käytämme vain vaneriloukkuja, koska ne ovat kissalle mukavampia ja antavat suojaa. Kissoja oli vain nyt niin paljon, että pyysimme muita eläinsuojeluyhdistyksiltä loukkuja lainaksi.  Käytimme haavia, koska se on sisätiloissa kätevä.  Siinä pitää osata tekniikka, jotta tilanne on kissalle mahdollisimman stressitön, eli loukusta haaviin ja haavista boksiin nopeasti.

Vastaan tuli niin kesyjä kuin sitten kunnon sähikäisiä, jotka olisivat mieluusti käyttäneet kynsiään kiinniottajaan. Itse en pelkää yhtäkään kissaa. Siksi otteet ovat varmoja, eikä kissa satuta itseään eikä muita.

Pelkästään sisältä saimme yli 20 kissaa kiinni, ulkoa saman verran. Ilman yhteistyötä KKY:n kanssa emme olisi tähän kyenneet niin, että kissat saivat ansaitsemansa mahdollisuuden.”

KKY ei kuitenkaan ollut ainoa, joka auttoi populaatiokissojen sijoittamisessa. Mukana oli kaikkiaan kaksi pirkanmaalaista ja neljä pohjanmaalaista eläinsuojeluyhdistystä!  Hienoa yhteistyötä kissojen auttamiseksi, koska yksi ainoa eläinsuojeluyhdistys ei olisi kyennyt sijoittamaan miltei viittäkymmentä kissaa.

Meille tuoduista kissoista kolme jouduttiin eläinlääkärin tutkimuksen jälkeen viemään eutanasiaan pahan suutulehduksen tähden, mutta loput ovat selvinneet.  Joukossa oli esimerkkiä näyttäviä rohkeita johtajakissoja, joista muistamme erityisesti Ossin, ja sähikäisetkin kesyyntyivät yllättävän nopeasti. Tätä kirjoitettaessa huhtikuussa 2019 iso osa on jo uudessa kodissa.

Hienoa ja uhrautuvaa työtä, Alavuden seudun eläintiimi! Oli ilo olla osana auttamassa tätä projektianne.

Populaatiosta parvisängyn valtiaiksi

Ikaalisista saapui toimitilalle joulukuussa 2018 kissapopulaatiosta kaksi harmaaraidallista teinikissaa, joiden työnimiksi tuli Tiuhti ja Viuhti. Vastaanottopapereihin merkittiin, että molemmat ovat hyväkuntoisia, ja lisähuomiona, että toinen, Tiuhti, on ”todella arka”. Kuukauden verran kaksikko ehti toimitilalla majailla, ennen kuin aukesi ensikotipaikka, ja parin kuukauden päästä löytyi jo oma koti. Sieltä tuli pian seuraavat terveiset:

”Kaksikko saapui meille maaliskuussa. Ensimmäisenä vaihdoimme Tiuhtin nimeksi Viiru, koska kukaan ei muistanut, kumpi on kumpi. Molemmat olivat todella arkoja meille tullessaan, ja vasta muutaman päivän päästä ne uskaltautuivat kylpyhuoneen ja eteisen pimeimmistä sopista tutkimaan uutta kotiaan.
Nyttemmin molemmista on kuoriutunut aivan ihanat pojat. Viuhti on kaksikosta uskaliaampi ja tulee muun muassa aamuisin herättämään minut puremalla tai kynsimällä varpaista, silloin on pakko nousta antamaan aamupalaa. Viiru on vielä aikamoinen arkajalka, ja se seuraileekin meitä turvallisen välimatkan päästä. Sekin kuitenkin on oppinut kerjäämään maukumalla pöydällä aina kun se huomaa jonkun tekevän ruokaa.
Molempien lempipaikka on parvisänky, jossa on pari patjaa päällekkäin varastoituna. Lisäksi ne ovat omineet tytön pehmoisen fleesekylpytakin ja vieneet sen keittiön pöydän alle omaksi pesäksi.”

Kangasalan komistukset

Elokuussa tuli toimitilalle Kangasalta talon alta loukutettu veljespari, komeita mustavalkoisia kissauroksia. Nimiksi tuli supisuomalaiset perinteiset Seppo ja Heikki.  Heikin silmäluomi oli sisäänpäin kääntynyt ja ärsytti silmän pintaa, ja lisäksi silmän alla oli ilmeisesti tappelussa saatu haava. Silmää jouduttiin lääkitsemään, ja lopulta luomi leikattiin. Heikki ei tietenkään hoitotoimenpiteistä tykännyt, mikä ehkä vaikutti siten, että kun Seposta kehittyi ulospäin suuntautunut hyppypuskija, niin Heikki antoi veljen hoitaa ihmissuhdehommat ja oleskeli mieluiten raapimispuun pussissa tarkkailemassa.

Veljekset asustivat toimitilalla puolisen vuotta, ja kaikki toimijat rakastuivat köllyköihin.  Sitten löytyi ikioma koti. Sieltä saatiin seuraavat terveiset:

”Seppo ja Heikki tulivat uuteen kotiin Kangasalle to 24.1.2019. Ensimmäiset päivät veljeksillä meni uusia ääniä säikkyessä. Televisiota ja jääkaappia ihmeteltiin suuresti. Myös mattoa kummasteltiin kovin. Mutta mamman kanssa ovat nukkuneet samassa sängyssä ensimmäisestä yöstä saakka. Kyllä ovat reippaita poikia!

Seppo on arempi uusille asioille ja äänille. Kaipaa kovasti rapsutuksia ja läheisyyttä, ja antaa myös vieraiden rapsuttaa. Sepon kanssa on jo huollettu kynsiä ja kammattu turkkia. Varsinainen herrasmies!

Heikki the Grinch. Katsoa saa muttei koskea. Ihminen kiinnostaa kovin, mutta koskea ei saa kuin ohi mennen. Saattaa tuijottaa pitkän aikaa metrin päästä ja hurista niin, että koko poika tärisee. Mielettömän aktiivinen, utelias ja leikkisä tapaus. Kyllä Heikki vielä jonain päivänä silityksiinkin taipuu.”